500

Otsikkona lyhyesti vain numero. Järjestysnumero tälle julkaisulle. On viidennensadannen kirjoituksen aika. Niitä on ollut varmaankin kymmeniä tuon päälle, mutta ovat joutuneet pois kun en ole voinut tai sittenkään viitsinyt ladata tai tallentaa nähtäviksi. Viisisataa on jäänyt talteen. Karsittavaa olisi, mutta olkoot. Lakoonisesti ajatellen: ei niitä vanhoja "kukaan" lue. Varsinkaan nyky-puhelinaikana, kun sisällysluettelo tulee näkyviin vain jos käyttää selainohjelmaa; internet-versiota. Mikä se sellainen internet on?

Kuvien laskemista. Kun olen tilastoihin, luetteloihin ja päiväkirjamerkintöihin hurahtanut. Tietokoneen ruudun kaappaus nyt, kun laitoin sen laskemaan kuvamääriä tämän blogin elinajalta. Sitä edeltävältä ajata on ainakin toinen mokoma, mutta mitä niistä nyt.
Tämän blogini ensimmäinen julkaisu on päivätty 20.1.2015. Yhdeksän vuotta sitten. Tuon ja tämän päivän välissä on 3380 päivää. Niihin mahtuu elämää monella kantilla. Avioliittoa, eroa, kuolemaa. Neljä asuinpaikkaa, Porin sisällä. Kolme muuttoa. Pari työpaikkaa, sivutyötä ja kevytyrittäjyyttä. Lopulta sairaseläköityminen, jolla parin kuukauden kuluttua neljä vuotta täyteen.
52 000 talteen jäänyttä kuvatiedostoa, digikuvia. 770 filmille kuvattua, talteen jäänyttä kuvaa.

Viidensadan kirjoituksen raja rikkoutuu. En osaa olla kirjoittamatta. En ole koskaan osannut. Siispä jatkan jatkosssakin. Jossain vaiheessa, syystä tai toisesta se loppuu. Tai taukoaa. Ajattelin jossain vaiheessa, etten pääse tähän pisteeseen. Mutta selvisin.
 

 

Se vanhojen kaivelusta - nyt tavallisiin, ajankohtaisiin asioihin. Kuviin, kuten tässä blogissa tapanani on.

Filmille ottamani kuva Itäpuistosta. Etsin tämän esiin, erään vanhan kuvan nähtyäni. Se oi otettu vähän kauempaa, aikana jolloin kävelykatu oli kaupungin läpi johtava valtaväylä, kakkostieltä kasitielle. Yrjönkatu se on edelleen, Rojohoppen kulmalta Porin sillalle. Kuvassa on Eetunaukion esiintymislava, vasemmalla ravintola Borg ja taustalla Kansankulmana tunnettu Antinkadun ja Itäpuiston kulmatalo.

Minulla on tästä samasta näkymästä ainakin kymmenkunta otosta, vuosien varrelta. Mutta otin eilen (22.4.2024) yhden lisää. Maisema on säilynnyt Borg:in rakentamisen jälkeen ennallaan. Samoin Kansankulman pääty ja sen päädyn harjan muoto. Muoto jonnka takia olen ottanut lukuisia kuvia eri talojen päätyjen harjojen "kolmioista" ja muista muodoista jotka ovat ottaneet silmääni.

Pari päivää aiemmin, bussia odotellessa. Otin kuvan Kehityksen talosta, joka ei ole ollut nimensä  suhteen varsinainen enää pitkään aikaan. Sen ja Säästöpankin talona tunnetun talon rajalla näkyy kaksikin päätyharjan muotoa. Porrasmainen ja suoraviivaisempi. Säästöpankin talo kasvoi ohi kehityksen talon, kun sitä korotettiin kahdella kerroksella, vai yhdellä...
Kattojen yläpuolelle kohoavat päätyjen muodot ovat ajatuskulkuni mukaan palomuureja. Tarkoituksenaan estää tulipalon leviäminen katolta viereisen talon katolle.

Saksassa on tällainen arkkitehtuuritaideteos. Löysin hienot arkkitehtuurikuvasivut, jonka nimi näkyy kuvassa.

Saksalainen rakennelma herätti muistikuvia, ja googlasin Venturoa esittäviin kuviin. Myös Futuroa, joka on tunnetumpi. Porissa, Aittaluodossakin oli kauan sitten tuon konsepitin mukaan tehty huoltoasema. Matkiko jompi kumpi jomman kumman muotokieltä.

Rakennustaiteesta muuhun taiteeseen

Toissakirjoituksessani kerroin parista valokuvanäyttelystä. Siihen voi palata tästä

Nyt vuorossa oli kaksi muuta näyttelyä. Ensin Kaupunkiolohuoneeseen, Isokarhun pohjakerrokseen, jossa Lana Brezitsky:n maalauksia. Helsinkiä, Raumaa, ja talvista Poria. Suuri määrä aivan tuorettakin maalausta. Pidän tyylistä, varsinkin ihmishahmojen osalta. 

Radioasemalle

T.E.H.D.A.S - kollektiivin Waves!  näyttely on käynnissä. Mentiin kävelylle, ja katsomaan. Osasin odottaa näyttelyn luonteelta sen mitä oli näytillä. Abstrakstia nykytaidetta. Käsite-   ja tilasellaistakin. Tila oli se mitä lähdin hakemaan. Kuvia tilasta ja joitakin yksityiskohtia. Viimekesäinen lasitaidenäyttely konepajan tiloissa  palasi mieleeni, ja siellä ottamani "putkistokuvat".
Tämä sen innoittamana.

Karhupatsaalle, kauan sitten. Ja Finnaan

Ensimmäinen Raatihuoneenpuiston karhupatsas on ollut keskusteluissa viime aikoina. Löysin finnasta tämän kuvan. Latasin koneeleni ja putsasin. Se on salittua. Julkaiseminenkin, kun lähteen mainitsee. Satakunnan museo. 

Kuvakaappaus Finnan kannasta. Putsasin lataamastani kuvasta roskat pois. Kantaan skannattu kuva on paperinen. Vedostettu lehden labrassa silloin kun se on ollut ajankohtainen uutinen. Skannaaja on jättänyt sen autenttiseksi. Putsaaminen on oikeastaan sivuseikka, kun aihe ratkaisee ja tulee selväksi.
Vuosiluvuissa on virheellisyyttä; siis tuossa Finnan tekstissä. Samapa tuo.

 

Maanalainen ja maanalainen

Kun muotitavaratalo Ratsulaa suunniteltiin, käytiin Helsingin metron tunnuksesta kilpailua. Yleisön suosikki Myyrä ei tullut valituksi. Tällöin pyydettiin merkinsuunnittelijalta lupa Myyrän käyttöön tulevan myymälän Maanalaisen logona 1971.
- Kertoo Matti Ratsula Pori kuvia ja muistoja ryhmässä, Face bookissa.
Pirkkis Jylhis, samassa ryhmässä, antoi minulle luvan käyttää tätä, hänen kuvaansa Maanalaisen pinssistä.
Miksi syvennyin asiaan - aiheeseen?

Rautatieharrastus-ryhmässä törmäämäni aiheen perässä Porin maanalaiseen; Kuva jostain HKL:n arkistojen  uumenista. Se alkuperäinen myyrälogo.

Muuta, lopuksi

Otan joskus, välillä sääkuvia rappukäytävän ikkunasta lännen suuntaan. Tässä mukana jännitysmomentti. Tuleeko taksi ajallaan, minne se tulee kun osoite on jossainmäärin hämärä. Onko kuski mimmoinen. Kokemuksia lähiajalta on kolmea sorttia. Mutta ei niistä enempää, tarkempaa analyysia. Kevät tulee keikkuen. Lunta tulee ja menee. Vapun jälkeen lämpiää, kuten ennenkin.

Tablettiin kosketusnäyttökynä. Kuvankäsittelyyn. Kiinankopio kympillä torista -piste fi. Applen pen maksaa satasen, uusin versio 150.
Tämä ajaa asiansa, kun tottuu sen kummallisuuksiin. Oliin heittää roskiin, kun ei heti totellut, ollenkaan. Mutta opein lopulta. Kyllä sillä retusoi.

"Juomari"
Ostin parikymmentä diaa. Euron pyysi, maksoin viisi. Kun sain tiettyihin tarkoituksiini materiaalia jolla ei oikeastaan ole tekemistä niissä olevien kuvien kanssa. Mutta tein pari, ajankuluksi ja ihmettelyn vuoksi.
Älkööt pöyristykö.

Jatkuu . . .

Oikolukematta  - Porissa: 23.4.2024

...

Jälkipiktorialismia

Tämä julkaisu on kömpelö tablettiräpellys, ei oikeastaan ”mikään”. 

Kytkin tablettiin näppäimistön ja näppäimistön liittimeen hiiren. Ihme kyllä, ensivaikutelma ei ollut aivan toivoton. Näppäimistön hiirelle antama virta riittää, eikä tule herjaa että kytke jotain toisin. Toisin kytkeminen ei ole tapauksessani mahdollista, kun tabletissani on vain yksi liitäntä ulkoiselle lähteellä. Jonkun jakajan -  hubin käyttö olisi tietenkin, mutta en ole ajatellut hankkivani mitään enempiä vekottimia. 

Kun testasin näppäimistön ja hiiren toimintaa padissa, otin tabletissa kuvan takatalvesta joka oli yön aikana hiipinyt lähiöön. Sellaisestahan alkaa hiljalleen olla kyse, vaikka vappuunkin on vielä kymmenkunta päivää. 

Noidun mielessäni takatalvitoitotusta jos se tapahtuu joskus maaliskuussa. Aikaista se on nytkin, mutta henkisesti on jo asennoitunut kevään etenemiseen. Tämä tosin kuuluu siihen keikkumiseen. 

Turkoosi 

Osuin instagramissa alternatiiviseen kuvaukseen erikoistuneen henkilön seinälle. Hän oli tägännyt kuvaansa hashtagin #neopictorialism josta kiinnostuin googlaamaan asti. Valokuvataiteen museon sivuilla käsitellään piktorialismia valokuvataiteen varhaisena muotona, josta koko valokuvataide taisi saada alkunsa. Maalaustaiteen luonnetta valokuvissa. 

Vierastan pieleen menneiden valokuvien kategorisointia taiteeksi: ”meni taiteeksi”. ”Tuli taidetta”. Jossain tapauksessa niin saattaa käydäkin, mutta taidekuvia, valokuvataidetta luodaan kyllä hiki päässä ja harvoin onnistuen. Ylläoleva ja seuraava kuva ovat tarkoituksella tuollaisiksi tekemiäni. Dioista skannattuja. Kokeellista kuvankäsittelyä. Seuraavaksi teen niille kemiallista käsittelyä. Siitä ehkä myöhemmin, jossain julkaisussani. En aio lopettaa blogin kirjoittamista viidensadan tekstin jälkeen. 

OMG

Olkoot tekijänoikeusasiat niin tai näin. Teen haltuuni saamistani dioista aivan muuta kuin mitä niiden ottaja on ajatellut tekevänsä, kameran nappia painaessaan. Kenellä on kuvan tekijänoikeus - kenellä lopulta. Alkuperäinen kuva on lakannut olemasta sellaisena kuin se on ollut pitkään laatikon pohjalla tai albumiin suljettuna. Lopulta roskikseen joutuneena jätteenä. 

Jätteestä - roskasta voi tehdä jotain. Uusiokäyttää. Käyttää materiaalina, muuttaa muuksi kuin mitä se oli joskus. 

Jatkan tutkimuksiani. Tähän ei tällä kertaa maisemia tai talonkuvia, vaikka niitäkin on kertynyt. Edellisen postaukseni jälkeeenkin. 

Menemme tänään bussilla kaupunkiin, ruokauppaan. Samalla reissulla katsomaan taidenäyttelyä Kaupunkiolohuoneeseen. Siitä varmaan seuraavassa, viidennessäsadannessa julkaisussani tälle alustalle. 

(Alusta -  mikä ärsyttävä sanonta)

Porissa: aloituskuvan vesileiman päivänä. Tuntia myöhemmin

… 

Näyttelykuvia

 Pictures at an Exhibition  tai  Tableaux d'une exposition:
Englanniksi ja ranskaksi, tämän julkaisun otsikoksi asti heränneelle ajatuskululleni.
Sana tulee Modest Mussorgskin 1874 säveltämästä "kymmenen pianokappaleen sarjasta", jota kuuntelin 1990 luvulla. Harrastin silloin "klassista musiikkia", äänilevyjä kuunnellen. Levykansissa teos oli usein nimetty ranskankielisellä nimellään. Maurice Ravell (sen boleron säveltäjä) teki siitä orkesteisovituksensa joka oli ja on paljon levytetty.
Ranska sopii jotenkin teoksen nimikieleksi, kuulostaa sopivan taiteelliselta kun Ranska kielenä yhdistyy monenlaisiin taiteenlajeihin.
Mutta nyt näyttelykuviin, näyttelyihin jotka ovat olleet tapeetillani ja tulevat olemaan lähiaikoinakin. Ajatus oman näyttelyn järjestämisestäkin  heräilee aika-ajoin, mutta on toistaiseksi haihtunut seuraavana päivänä johonkin mahdottomuuteensa.

 

Yrjönkadun ja Hallituskadun lännenpuoleisessa kulmassa on Petrellin talo. Huberin ja syöpäyhdistyksen talonakin tunnettu. Olen ottanut  kuvan pari vuotta sitten. On syntynyt kekustelua, kun laitoin sen johonkin asiaankuuluvaan someryhmään.
Talo heräsi päiväjärjestyksessäni eloon, kun tuli tilaisuus päästä tutustumaan siihen sisältä päinkin. Syöpäyhdistyksen Petrell-salissa oli valokuvanäyttely: Tuikku Asikaisen Rooman kuvia.
Sinne siis: kuvienkin vuoksi.

Sali ja näyttelyn tila. Valokuvanäyttelyssä merkillepantavaa oli kuvien esillepano joka miellytti minua erityisesti. Sinänsä vaatimaton "ripustus" erosi tavanomaisesta, eikä siitä tullut valokuvanäyttelyiden tavallista vaikutelmaa. Näytteillepano sulautui tilaan hienosti. Ja ajoi asiansa oikein hyvin.

 -  jaoin tämän ja pari muuta sen liitännäistä kuvaa someseinälläni ja ryhmässä. Eräs henkilö lähestyi viestillä, kysyen olinko ollut paikalla "tiistaina". Kun salissa oli syöpäyhdistyksen jokin luentotilaisuus tai vastaava. En ollut. Olin torstaina, yksin. Kuvien perässä. On mukavaa kun niitä seuraillaan ja huomioidaankin joskus.
Viesti kokonaisuudessaan kosketti minua syvältä. Kiitos teille joka sen lähetti - kaikesta huolimatta.

Takapihakuva. Lisää takapihakokoelmaani.
Silmääni pisti sinne mennessäni kieltotaulut jotka kielsivät tupakoinnin kiinteistöjen sisätiloissa, mikä on aivan ymmärrettävää. Mutta myös piha-alueella, mikä karkoittaisi minut äkkiä johonkin jos tuolla pitäisi enemmän oleskella. Naurettavaa hurskastelua!  Mutta talo on hieno.
Pakettiauton mainostarrat retusoitu pois.

Petrell-salin kulmaikkunasta avautuu tällainen. Kulmatalossa toimii nykyään tatuointistudio. Ennen se tunettiin baarikaapin talona. Samassa talossa on Odd Fellows-loositila jossa olen päässyt käymään tyttäreni häissä. Alkuperäistä talon nimeä etsin edelleen.

Kun niillä main olin, kävin katsomassa Etelärennan tilanteen. Rannan remontti etenee ja on ent Cafe Jazzzille saakka valmis vappuun mennessä. Siitä Taavinsillalle valmistuu kesäksi. Tämä Porinsillan reunalta länteen on ollut valmis jo muutaman vuoden.

Puoli kilometriä ennen edellisten dokumentointia nappasin kuvan Halpa Hallin nurkalla. Näkymästä josta on kadonnut yksi rakennus. Stadiumia ei ennen täst kohtaa näkynyt.

Rajaus edellisestä

Kuva samasta paikasta, parin vuoden takaa. Uudelleenkuvaus tässä muuttuvassa maisemassa on jäänyt tekemättä siinä laajuudessa jolla muutamaa muuta olen kuvannut. Vuodenajat eivät ole suosineet kulkemistani kuvauspaikalle.  A:  Kyllä: teen ne paperikuvat. En ole unohtanut asiaa:))

Näyttelymatka jatkui 

Vanhalle Linja-autoasemalle, jossa oli Rasmus Forssellin näyttely. Yhteisnäyttely jonka toista kuvaajaa en nyt muista enkä enää viitsi etsiä tähän nimenä esiin. Näyttely oli perinteisempi ripustukseltaan. Mielenkiintoinen ja hyviä kuvia. Joku sanoisi että laadukkaita. Niin tietysti, mutta katson kuvia enemmän kuvina kuin teknisenä valokuvaussuorituksena joka sekin oli näiden kuvien kohdalla kohdallaan. Tila on oivallinen.

Sermeihin oli koottu  keikkajulisteita. Ottamani kuvan juju on kuitenkin sermien välistä näkyvä.

Kevät on ja pyörällä pääsee. Keskusaukiolle on valmistunut puiston remontti. Kunnollisia pyörätelineitäkin. Taustalla vanha linja-autoasema. Potkulautoja - skuutteja.

Sairaalasarjaa

Uskoni filmitouhuamiseen on ollut parin kolmen talvifilmirullan kohdalla loppua kesken, kun ne ovat osin omasta syystänikin päätyneet epäonnistumiseen. Yksi kamera hajosi, toisen filmin pilasi kemikaali, ja kolmas hajosi kehitystankin spiraalille laittaessani. Tärkeiksi katsomani kuvat jäivät saamatta. Latenteiksi ja roskikseen ennen aikojaan.
Mutta nyt luonnasi. Rolleiflexin filminsiirto toimi täsmällisesti kun en nykinyt veivin kanssa, kehitys oli melkein kohdallaan ja filmi pääsi kuivumaan ja skanneriin. Aiheet toistivat itseään, digin ja aiemmpien dokumenttien uudelleeen herättelynä.

Satasairaalan uusi S-rakennus kohtaa vanhan A-osan, päärakennuksen. Filmikuvana.

Sama puhelimella otettuna. Mietein komposition.

Näkymä purkutyön aikaan.

Sairaalantietä lentoasemantien suuntaan. S-rakennus valmiina. Filmillä.

Sama ennen vanhan synnytysosaston purkutyötä.

Kävin sairaaalan hissillä seitsemännessä kerroksessa. Eräällä hisseistä pääsee sinne. Kuva Luvian suuntaan. Kun isona katsoo, niiin horisontissa 15 tuulivoimalaa. Oosinseläksi kutsuttu tuulipuistoalue.
Kuvassa näkyy myös Moukaripörssi ja porinmetsästä talteen kerätty lumikasa, ensi talvea varten.

Lopuksi: muuta kuvaa ja sekalaista ajatusta kuvista

Osasuurennos Petrellin ikkunasta ottamastani kuvasta. Facebookiin optimoimatta lataamastani ja tabletilla olevasta kuvasta.
Katsottaessa somessa olevia kuvia, padin retinanäyttö on melko armoton, ellei kuvia ole nettioptimoitu. Hienoiksi koetut kuvatkin näyttävät kuralta jos ne klikkaa kokokokoon.
Asia on sikäli merkityksetön, kun 99% katsojista jättää ne tarkastelematta, ja rullaavat eteenpäin. Peukutettuaan englannin ellunpää-postimerkin kokoisia ja jätettyään lisäkuvat katsomatta. Videot vasta turhia ovat!
Kuvien nettioptimoinnista on lukuisia ohjeistuksia luettavissa, ja olen siitä itsekin saarnannut. Jätän nyt saarnaamatta. Kun asia on loputa aivan yhdentekevä melkein kaikille.

Pääsin toteuttamaan itseäni eräälle parvekkeelle, Antinkadun varrella. Kuvauspiireissä"  tätä voidaan sanoa risukuvaksi. Risukuvilla tarkoitetaan täytekuvia joita on vain ollut pakko ottaa, kun kuvata täytyy.
Tässä on aihe ja kohdekin. Risusta huolimatta. Kesällä vehreys peittänee maiseman.

Kelirikko kaupungin kadulla. Voi se niinkin olla. Tai liikennemerkkivaraston viimeinen merkki käyttöön.
Vihreä kattoinen on Cygnaeuksen koulu.

Munakellot ennen ja nyt. Ja nytkin.

Satasairaalan yhdyskäytävien lasit herättivät minulla yhtymän Mondrianin maalauksiin. Abstrakteihin teoksiin, jotka ovat olleet maailman huutokaupoissa ennätyskalliita. Ehkei tuossa monellakaan herää mitään. Minulla heräsi. Kuva on lonkalta lauottu kun ajattelemani kohteen eteen ilmestyi paku. Kuten petrellin sisäpihallekin. Siitä kuvasta suttasin pakun teippaukset piiloon, mutta tässä en edes yrittänyt ottaa kuvaa.

Tämä blogipäivitys ja julkaisu on numero 498. Olen tyytyväinen jos saan kirjoitettua ja julkaistua viisisataa tekstiä blogiini, ennen kun Applen läppäri lakkaa tomimasta julkaisusivu-ohjelman kanssa. Tai tulen muuten hulluksi. Tätä aloittaessani jouduin ottamaan sen rinnalle juuri hankkimani tabletin, jolla sain uuden tekstin aloitettua. Buutattuanki läppärin, sekin alkoi pelittää ja pääsin tekemään homman tutulla tavalla.
Melkeiin kaikki muu netissä on lakannut näkymästä jo ajat sitten sen ruudulla, koska Applen tukipäivityksiä ei sen käyttöjärjestelmälle ole ollut saatavissa moneen vuoteen.
Homma käy kyllä tabletillakin, ja siihen liitettävällä näppäimistöllä. Mutta vaatii totuttelua, kun olen tietokoneisiin kiinni kasvanut ikääntynyt nörtti.

Jo jonkin aikaa on käynyt mielessä lopettaa blogikirjoittelu tai jättää hautumaan joksikin aikaa, kun viisisataa päivitystä tulee täyteen. Kaksi jäljellä. Vai mitä ?
En osaa olla hiljaakaan - ainakaan pitkää aikaa.

Porissa: 15.4.2024

…

Huijausta

Ei voi sanoa että netti ja some siinä on täynnä huijausta ja hujareita, mutta sitä ja heitä esiintyy  eri muodioissa paljon. Ennenkin on ollut hevoshuijareista alkaen. Viime aikoina on uutisoitu, huijattu klikkaamaan uutisia joissa niistä varoitetaan. Klikkiotsikot eivät  ole vakavaa tai haitallista huijausta mutta panee ärsyyntymään. Olen oppinut kikkaamaan melko oikein ja lööpit riittävät useimmiten tyydyttämään tiedontarpeeni.
Tässä kirjoituksessani on tapaus joka ajoittui sattumalta hetkeen. Se oli sattuma. Siitä pian, mutta alkuun aloituskuva joka huijaa klikkaamaan blogisivuni auki. Kun yleisö on usein kiinnostunut maisemakuvista tai muusta informaatiosta jonka kuva houkuttaa katsomaan syvemmältäkin.

Otin eilen kuvan Satasairaalan eräällä sisäpihalla olevasta suihkulähteestä. Otin ajankohtaisen kuvan kun muistin ottaneeni samallssa paikassa kuvan aiemmikin, kuutisen vuotta sitten. Tämä kuva on se joka sai minut menemään peremmälle. Kesäinen, heinäkuinen tunnelma vuonna 2018.

 

Otin silloin kuvan myös filmille. Mustavalkoiselle filmille, Yashica-merkkisellä "linnunpöntöllä".
Käyttämäni filmi oli jotain rujoa "lomographya". Sävyala on karkea, jyrkkä.
 

Eilen (5.4.2024) oli kevättalvipäivä. Tuli lunta, tuiskasi kuten kevään tuloon kuuluu. Kailottavat takatalvesta. En luntannut kuvakulmaa puhelimen muistikortilla olevasta aiemmin ottamastani kesäkuvasta, mitä voisi harjoittaa mutta "aina" unohtaa tehdä. Sommitteluni osui silti hyvin, kun vertailukuva mielessäni sen tein.
 

 

Vastakkaisesta suunnasta. Korkea ikkuna on sairaalan talvipuutarhan. Se on hieno paikka. Mieli lepää siellä. Varsinkin jos tällainen introvertti sattuu saamaan olla siellä itsekseen tai kahden.
Tällä kertaa en mennyt, ei menty.

 

Kotoa torille, josta toisella bussilla sairaalanmäkeen. Vaihtoaikaa puolisen tuntia. Ärrällä kuppi kahvia pöytäpaikan vuokraksi. Tila vain kioskin asiakkaille.
Niiden yhteydessä on tullut monta tällaista näkymää räpsittyä. Mkkoin minkäkin syyn vuoksi. Nyt syyksi kelpasi lumisade. Torilavan pääsiäiskori, lämpömittari ja auki oleva kukkakioski. Ihmisiäkin.
Rajaus suuresta kuvasta.

Aidan päälle nostettua kadotettua, pudotettua tavaraa. Väinölässä, pysäkille mennessä. Kuvan otin.

Alkoholia Alkosta, jossa olen asioinut viime vuosina hyvin harvoin. Korkeintaan kerran vuodessa. Reposaaressa asuessani en sitäkään. Teki viiniä mieli. Kokeilla kestääkö sitä, kun olutta ei enää oikeastaan kahta "isoa" enempää kestä. Kestin.

Huijaus

 

Kuvassa on kaksi kaappausta puhelimen näytöltä.
Oikealla oikea, vasemmalla tekstiviestinä saamani huijausviesti. Tavallisesti niitä tulee sähköpostiin, ja tavallisesti postin saapumisilmoituksetkin tulevat sinne, ja joskus molempiin. Nyt ei oikeaa saapumisilmoitusta tullut kumpaankaan, vaan lokerokoodi täytyi käydä katsomassa omaposti-ohjelmasta. Vähän outoa.

Huijaustekstari ajoittui taitavasti, tai sattumalta samaan aikaan kun jo odotin oikeaa ilmoitusta saapuvaksi. +244 alkuinen lähettäjän puhelinnumero paljastaa huijauksen. Kuten näkyy, niin meni estoon saman tien. Suttasin aidosta ilmoituksesta avauskoodin ja lähettäjän sukunimen, kun paketti tämän bloggauksen julkaisuaikaan on vielä odottamassa minua sitä noutamaan.
Huijausviestin linkkiä en sutannut. Vaikka se ainakin viestin mukaan on jo kuollut pois, ei sitä pidä mennä avaamaan. Enkä suosittele tuohon numeroon soittamistakaan, jos sellainen jollekin tulisi mieleen tehdä.

 

Lokeropostissa odottaa noutamistani teline tabletille, jonka hain toissapäivänä eräästä toisesta postin lokerikosta. Edellisessä kirjoituksessani kerroin aiemman tablettini kohtalosta pari vuotta sitten.
Tarve ja halu tabletin hankkimiseen kehittyi hiljalleen. Sopiva löytyi kohtuuhintaan ja nyt se on  viilauksessa.
Ohjelmia ja käytäntöjä asettaessa menee muutama päivä. Vaikuttaa lupaavalta tälläkin kertaa.
Kaivelin arkistosta kuvia ja muuta faktaa edellisestä iPadistani, vertaillakseni niitä tässä. Mitä on kehittynyt kymmenen vuoden kuluessa, mikä on muuttunut. Mutta päädyin jättämään mokoman jaarittelun tekemättä. Se ei kiinnosta muita kuin tilastomaakareita. Itselleni tein asiat selviksi, mikä riittää tähän hätään.

Ii-padin liquid retina näyttö on huima. Selailin facebookissa maisemakuvaryhmää, jollaiseksi se on muodostunut monen muun vastaavan tapaan. Tabletti on niiden kuvien kanssa armoton. Puhelimella ja / tai tietokoneen näytöllä suurin osa kuvista näyttää kohtuullisilta, hyviltäkin. Mutta yllättävän moni tabletin näytöllä aivan kuralta.
Kun aikoinaan aloin laittaa kuvia enemmänkin someen, perehdyin kuvien optimointiin - siihen tarkoitukseen. Loin työnkulut ja käytännöt joita noudatan edelleen. Ja kuvat näyttävät katseluun käytettävästä laitteesta riippumatta kohtuullisilta, jopa hyviltä. Niin vanhat kuin nyt tekemänikin.
Menetelmien opettelu ja säätäminen on tehtävä laitteet rinnakkain: tietokone, puhelin ja tabletti.
Nykyäään pitäisi ottaa huomioon vielä televisiokatselukin, kun kaiken maailman älytelkkarit ja viihdeboksit ovat vallanneet markkinat ja tietokone alkaa olla jo menneen ajan vehje.
Mutta tehkää miten tykkäätte. Ei se niin vakavaa ole.

 Lumikin sulaa pian - taas

 

Porissa: 6.4.2024

..