Näyttelykuvia

 Pictures at an Exhibition  tai  Tableaux d'une exposition:
Englanniksi ja ranskaksi, tämän julkaisun otsikoksi asti heränneelle ajatuskululleni.
Sana tulee Modest Mussorgskin 1874 säveltämästä "kymmenen pianokappaleen sarjasta", jota kuuntelin 1990 luvulla. Harrastin silloin "klassista musiikkia", äänilevyjä kuunnellen. Levykansissa teos oli usein nimetty ranskankielisellä nimellään. Maurice Ravell (sen boleron säveltäjä) teki siitä orkesteisovituksensa joka oli ja on paljon levytetty.
Ranska sopii jotenkin teoksen nimikieleksi, kuulostaa sopivan taiteelliselta kun Ranska kielenä yhdistyy monenlaisiin taiteenlajeihin.
Mutta nyt näyttelykuviin, näyttelyihin jotka ovat olleet tapeetillani ja tulevat olemaan lähiaikoinakin. Ajatus oman näyttelyn järjestämisestäkin  heräilee aika-ajoin, mutta on toistaiseksi haihtunut seuraavana päivänä johonkin mahdottomuuteensa.

 

Yrjönkadun ja Hallituskadun lännenpuoleisessa kulmassa on Petrellin talo. Huberin ja syöpäyhdistyksen talonakin tunnettu. Olen ottanut  kuvan pari vuotta sitten. On syntynyt kekustelua, kun laitoin sen johonkin asiaankuuluvaan someryhmään.
Talo heräsi päiväjärjestyksessäni eloon, kun tuli tilaisuus päästä tutustumaan siihen sisältä päinkin. Syöpäyhdistyksen Petrell-salissa oli valokuvanäyttely: Tuikku Asikaisen Rooman kuvia.
Sinne siis: kuvienkin vuoksi.

Sali ja näyttelyn tila. Valokuvanäyttelyssä merkillepantavaa oli kuvien esillepano joka miellytti minua erityisesti. Sinänsä vaatimaton "ripustus" erosi tavanomaisesta, eikä siitä tullut valokuvanäyttelyiden tavallista vaikutelmaa. Näytteillepano sulautui tilaan hienosti. Ja ajoi asiansa oikein hyvin.

 -  jaoin tämän ja pari muuta sen liitännäistä kuvaa someseinälläni ja ryhmässä. Eräs henkilö lähestyi viestillä, kysyen olinko ollut paikalla "tiistaina". Kun salissa oli syöpäyhdistyksen jokin luentotilaisuus tai vastaava. En ollut. Olin torstaina, yksin. Kuvien perässä. On mukavaa kun niitä seuraillaan ja huomioidaankin joskus.
Viesti kokonaisuudessaan kosketti minua syvältä. Kiitos teille joka sen lähetti - kaikesta huolimatta.

Takapihakuva. Lisää takapihakokoelmaani.
Silmääni pisti sinne mennessäni kieltotaulut jotka kielsivät tupakoinnin kiinteistöjen sisätiloissa, mikä on aivan ymmärrettävää. Mutta myös piha-alueella, mikä karkoittaisi minut äkkiä johonkin jos tuolla pitäisi enemmän oleskella. Naurettavaa hurskastelua!  Mutta talo on hieno.
Pakettiauton mainostarrat retusoitu pois.

Petrell-salin kulmaikkunasta avautuu tällainen. Kulmatalossa toimii nykyään tatuointistudio. Ennen se tunettiin baarikaapin talona. Samassa talossa on Odd Fellows-loositila jossa olen päässyt käymään tyttäreni häissä. Alkuperäistä talon nimeä etsin edelleen.

Kun niillä main olin, kävin katsomassa Etelärennan tilanteen. Rannan remontti etenee ja on ent Cafe Jazzzille saakka valmis vappuun mennessä. Siitä Taavinsillalle valmistuu kesäksi. Tämä Porinsillan reunalta länteen on ollut valmis jo muutaman vuoden.

Puoli kilometriä ennen edellisten dokumentointia nappasin kuvan Halpa Hallin nurkalla. Näkymästä josta on kadonnut yksi rakennus. Stadiumia ei ennen täst kohtaa näkynyt.

Rajaus edellisestä

Kuva samasta paikasta, parin vuoden takaa. Uudelleenkuvaus tässä muuttuvassa maisemassa on jäänyt tekemättä siinä laajuudessa jolla muutamaa muuta olen kuvannut. Vuodenajat eivät ole suosineet kulkemistani kuvauspaikalle.  A:  Kyllä: teen ne paperikuvat. En ole unohtanut asiaa:))

Näyttelymatka jatkui 

Vanhalle Linja-autoasemalle, jossa oli Rasmus Forssellin näyttely. Yhteisnäyttely jonka toista kuvaajaa en nyt muista enkä enää viitsi etsiä tähän nimenä esiin. Näyttely oli perinteisempi ripustukseltaan. Mielenkiintoinen ja hyviä kuvia. Joku sanoisi että laadukkaita. Niin tietysti, mutta katson kuvia enemmän kuvina kuin teknisenä valokuvaussuorituksena joka sekin oli näiden kuvien kohdalla kohdallaan. Tila on oivallinen.

Sermeihin oli koottu  keikkajulisteita. Ottamani kuvan juju on kuitenkin sermien välistä näkyvä.

Kevät on ja pyörällä pääsee. Keskusaukiolle on valmistunut puiston remontti. Kunnollisia pyörätelineitäkin. Taustalla vanha linja-autoasema. Potkulautoja - skuutteja.

Sairaalasarjaa

Uskoni filmitouhuamiseen on ollut parin kolmen talvifilmirullan kohdalla loppua kesken, kun ne ovat osin omasta syystänikin päätyneet epäonnistumiseen. Yksi kamera hajosi, toisen filmin pilasi kemikaali, ja kolmas hajosi kehitystankin spiraalille laittaessani. Tärkeiksi katsomani kuvat jäivät saamatta. Latenteiksi ja roskikseen ennen aikojaan.
Mutta nyt luonnasi. Rolleiflexin filminsiirto toimi täsmällisesti kun en nykinyt veivin kanssa, kehitys oli melkein kohdallaan ja filmi pääsi kuivumaan ja skanneriin. Aiheet toistivat itseään, digin ja aiemmpien dokumenttien uudelleeen herättelynä.

Satasairaalan uusi S-rakennus kohtaa vanhan A-osan, päärakennuksen. Filmikuvana.

Sama puhelimella otettuna. Mietein komposition.

Näkymä purkutyön aikaan.

Sairaalantietä lentoasemantien suuntaan. S-rakennus valmiina. Filmillä.

Sama ennen vanhan synnytysosaston purkutyötä.

Kävin sairaaalan hissillä seitsemännessä kerroksessa. Eräällä hisseistä pääsee sinne. Kuva Luvian suuntaan. Kun isona katsoo, niiin horisontissa 15 tuulivoimalaa. Oosinseläksi kutsuttu tuulipuistoalue.
Kuvassa näkyy myös Moukaripörssi ja porinmetsästä talteen kerätty lumikasa, ensi talvea varten.

Lopuksi: muuta kuvaa ja sekalaista ajatusta kuvista

Osasuurennos Petrellin ikkunasta ottamastani kuvasta. Facebookiin optimoimatta lataamastani ja tabletilla olevasta kuvasta.
Katsottaessa somessa olevia kuvia, padin retinanäyttö on melko armoton, ellei kuvia ole nettioptimoitu. Hienoiksi koetut kuvatkin näyttävät kuralta jos ne klikkaa kokokokoon.
Asia on sikäli merkityksetön, kun 99% katsojista jättää ne tarkastelematta, ja rullaavat eteenpäin. Peukutettuaan englannin ellunpää-postimerkin kokoisia ja jätettyään lisäkuvat katsomatta. Videot vasta turhia ovat!
Kuvien nettioptimoinnista on lukuisia ohjeistuksia luettavissa, ja olen siitä itsekin saarnannut. Jätän nyt saarnaamatta. Kun asia on loputa aivan yhdentekevä melkein kaikille.

Pääsin toteuttamaan itseäni eräälle parvekkeelle, Antinkadun varrella. Kuvauspiireissä"  tätä voidaan sanoa risukuvaksi. Risukuvilla tarkoitetaan täytekuvia joita on vain ollut pakko ottaa, kun kuvata täytyy.
Tässä on aihe ja kohdekin. Risusta huolimatta. Kesällä vehreys peittänee maiseman.

Kelirikko kaupungin kadulla. Voi se niinkin olla. Tai liikennemerkkivaraston viimeinen merkki käyttöön.
Vihreä kattoinen on Cygnaeuksen koulu.

Munakellot ennen ja nyt. Ja nytkin.

Satasairaalan yhdyskäytävien lasit herättivät minulla yhtymän Mondrianin maalauksiin. Abstrakteihin teoksiin, jotka ovat olleet maailman huutokaupoissa ennätyskalliita. Ehkei tuossa monellakaan herää mitään. Minulla heräsi. Kuva on lonkalta lauottu kun ajattelemani kohteen eteen ilmestyi paku. Kuten petrellin sisäpihallekin. Siitä kuvasta suttasin pakun teippaukset piiloon, mutta tässä en edes yrittänyt ottaa kuvaa.

Tämä blogipäivitys ja julkaisu on numero 498. Olen tyytyväinen jos saan kirjoitettua ja julkaistua viisisataa tekstiä blogiini, ennen kun Applen läppäri lakkaa tomimasta julkaisusivu-ohjelman kanssa. Tai tulen muuten hulluksi. Tätä aloittaessani jouduin ottamaan sen rinnalle juuri hankkimani tabletin, jolla sain uuden tekstin aloitettua. Buutattuanki läppärin, sekin alkoi pelittää ja pääsin tekemään homman tutulla tavalla.
Melkeiin kaikki muu netissä on lakannut näkymästä jo ajat sitten sen ruudulla, koska Applen tukipäivityksiä ei sen käyttöjärjestelmälle ole ollut saatavissa moneen vuoteen.
Homma käy kyllä tabletillakin, ja siihen liitettävällä näppäimistöllä. Mutta vaatii totuttelua, kun olen tietokoneisiin kiinni kasvanut ikääntynyt nörtti.

Jo jonkin aikaa on käynyt mielessä lopettaa blogikirjoittelu tai jättää hautumaan joksikin aikaa, kun viisisataa päivitystä tulee täyteen. Kaksi jäljellä. Vai mitä ?
En osaa olla hiljaakaan - ainakaan pitkää aikaa.

Porissa: 15.4.2024

…

Huijausta

Ei voi sanoa että netti ja some siinä on täynnä huijausta ja hujareita, mutta sitä ja heitä esiintyy  eri muodioissa paljon. Ennenkin on ollut hevoshuijareista alkaen. Viime aikoina on uutisoitu, huijattu klikkaamaan uutisia joissa niistä varoitetaan. Klikkiotsikot eivät  ole vakavaa tai haitallista huijausta mutta panee ärsyyntymään. Olen oppinut kikkaamaan melko oikein ja lööpit riittävät useimmiten tyydyttämään tiedontarpeeni.
Tässä kirjoituksessani on tapaus joka ajoittui sattumalta hetkeen. Se oli sattuma. Siitä pian, mutta alkuun aloituskuva joka huijaa klikkaamaan blogisivuni auki. Kun yleisö on usein kiinnostunut maisemakuvista tai muusta informaatiosta jonka kuva houkuttaa katsomaan syvemmältäkin.

Otin eilen kuvan Satasairaalan eräällä sisäpihalla olevasta suihkulähteestä. Otin ajankohtaisen kuvan kun muistin ottaneeni samallssa paikassa kuvan aiemmikin, kuutisen vuotta sitten. Tämä kuva on se joka sai minut menemään peremmälle. Kesäinen, heinäkuinen tunnelma vuonna 2018.

 

Otin silloin kuvan myös filmille. Mustavalkoiselle filmille, Yashica-merkkisellä "linnunpöntöllä".
Käyttämäni filmi oli jotain rujoa "lomographya". Sävyala on karkea, jyrkkä.
 

Eilen (5.4.2024) oli kevättalvipäivä. Tuli lunta, tuiskasi kuten kevään tuloon kuuluu. Kailottavat takatalvesta. En luntannut kuvakulmaa puhelimen muistikortilla olevasta aiemmin ottamastani kesäkuvasta, mitä voisi harjoittaa mutta "aina" unohtaa tehdä. Sommitteluni osui silti hyvin, kun vertailukuva mielessäni sen tein.
 

 

Vastakkaisesta suunnasta. Korkea ikkuna on sairaalan talvipuutarhan. Se on hieno paikka. Mieli lepää siellä. Varsinkin jos tällainen introvertti sattuu saamaan olla siellä itsekseen tai kahden.
Tällä kertaa en mennyt, ei menty.

 

Kotoa torille, josta toisella bussilla sairaalanmäkeen. Vaihtoaikaa puolisen tuntia. Ärrällä kuppi kahvia pöytäpaikan vuokraksi. Tila vain kioskin asiakkaille.
Niiden yhteydessä on tullut monta tällaista näkymää räpsittyä. Mkkoin minkäkin syyn vuoksi. Nyt syyksi kelpasi lumisade. Torilavan pääsiäiskori, lämpömittari ja auki oleva kukkakioski. Ihmisiäkin.
Rajaus suuresta kuvasta.

Aidan päälle nostettua kadotettua, pudotettua tavaraa. Väinölässä, pysäkille mennessä. Kuvan otin.

Alkoholia Alkosta, jossa olen asioinut viime vuosina hyvin harvoin. Korkeintaan kerran vuodessa. Reposaaressa asuessani en sitäkään. Teki viiniä mieli. Kokeilla kestääkö sitä, kun olutta ei enää oikeastaan kahta "isoa" enempää kestä. Kestin.

Huijaus

 

Kuvassa on kaksi kaappausta puhelimen näytöltä.
Oikealla oikea, vasemmalla tekstiviestinä saamani huijausviesti. Tavallisesti niitä tulee sähköpostiin, ja tavallisesti postin saapumisilmoituksetkin tulevat sinne, ja joskus molempiin. Nyt ei oikeaa saapumisilmoitusta tullut kumpaankaan, vaan lokerokoodi täytyi käydä katsomassa omaposti-ohjelmasta. Vähän outoa.

Huijaustekstari ajoittui taitavasti, tai sattumalta samaan aikaan kun jo odotin oikeaa ilmoitusta saapuvaksi. +244 alkuinen lähettäjän puhelinnumero paljastaa huijauksen. Kuten näkyy, niin meni estoon saman tien. Suttasin aidosta ilmoituksesta avauskoodin ja lähettäjän sukunimen, kun paketti tämän bloggauksen julkaisuaikaan on vielä odottamassa minua sitä noutamaan.
Huijausviestin linkkiä en sutannut. Vaikka se ainakin viestin mukaan on jo kuollut pois, ei sitä pidä mennä avaamaan. Enkä suosittele tuohon numeroon soittamistakaan, jos sellainen jollekin tulisi mieleen tehdä.

 

Lokeropostissa odottaa noutamistani teline tabletille, jonka hain toissapäivänä eräästä toisesta postin lokerikosta. Edellisessä kirjoituksessani kerroin aiemman tablettini kohtalosta pari vuotta sitten.
Tarve ja halu tabletin hankkimiseen kehittyi hiljalleen. Sopiva löytyi kohtuuhintaan ja nyt se on  viilauksessa.
Ohjelmia ja käytäntöjä asettaessa menee muutama päivä. Vaikuttaa lupaavalta tälläkin kertaa.
Kaivelin arkistosta kuvia ja muuta faktaa edellisestä iPadistani, vertaillakseni niitä tässä. Mitä on kehittynyt kymmenen vuoden kuluessa, mikä on muuttunut. Mutta päädyin jättämään mokoman jaarittelun tekemättä. Se ei kiinnosta muita kuin tilastomaakareita. Itselleni tein asiat selviksi, mikä riittää tähän hätään.

Ii-padin liquid retina näyttö on huima. Selailin facebookissa maisemakuvaryhmää, jollaiseksi se on muodostunut monen muun vastaavan tapaan. Tabletti on niiden kuvien kanssa armoton. Puhelimella ja / tai tietokoneen näytöllä suurin osa kuvista näyttää kohtuullisilta, hyviltäkin. Mutta yllättävän moni tabletin näytöllä aivan kuralta.
Kun aikoinaan aloin laittaa kuvia enemmänkin someen, perehdyin kuvien optimointiin - siihen tarkoitukseen. Loin työnkulut ja käytännöt joita noudatan edelleen. Ja kuvat näyttävät katseluun käytettävästä laitteesta riippumatta kohtuullisilta, jopa hyviltä. Niin vanhat kuin nyt tekemänikin.
Menetelmien opettelu ja säätäminen on tehtävä laitteet rinnakkain: tietokone, puhelin ja tabletti.
Nykyäään pitäisi ottaa huomioon vielä televisiokatselukin, kun kaiken maailman älytelkkarit ja viihdeboksit ovat vallanneet markkinat ja tietokone alkaa olla jo menneen ajan vehje.
Mutta tehkää miten tykkäätte. Ei se niin vakavaa ole.

 Lumikin sulaa pian - taas

 

Porissa: 6.4.2024

..

 

Siipirikkoja

 

Tämäkään ei ole aprillia: Kuva jonka otin Reposaaren takarannassa pari vuotta sitten. Se tuli ajankohtaiseksi jo eilen, eikä liity huhtikuun ensimmäiseen päivään jota nyt vietetään toisena päsiäispäivänä. Pyhäpäivänä maanantaina, kun eilen oli pääsiäissunnuntai.
Palaan tähän vasarakuvaan julkaisun lopussa. 

Tässä julkaisussa ei ole sanaakaan tai kuvaakaan aprillia. Julkaisupäivä on huhtikuun ensimmäinen,  "first of april" toisella kotimaisella sanottuna. Ei! eihän englanti ole toinen kotimainen. Se on ruotsi. Första maj - vappu ruotsiksi, ainakin muistaakseni. Suomeksi vappu on vappu, kuukauden kuluttua. Se ei ole saanut mitään aprilliin verrattavaa inglismiä. Aprillia joka on inglismi, englannin kielestä noukittu kuten nykysuomessa hyvinkin moni sana. Lokaatiota inhoan ehkä eniten, ja fokusta. 

Ilmarisen iso pomo päästeli suustaan että englanti pitää ottaa Suomen toiseksi kieleksi, viralliseksi. Ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli. Minun puolestani kielillä saa tehdä mitä ikinä. Mutta ei se tarkoita etteikö suomen kieli säilyisi jatkossakin ensisijaisena valtakielenä.


Mutta mennäänpä lokaatioihin, ja fokuksiin joita tässä eilen ja viime päivinä olen nähnyt, kuvaillut ja pohtinut.

Jyrki Kankaan monumentti Kirjurinluodolla, Jyrki Kankaan aukiolla sai kaivinkoneen kauhasta siipeensä. Vasempaansa, kun teosta katsotaan "ajosuuntaan". Vaurio näkyy kuvassa.
Monumentin ympäristöä elävöitetään, maisemoidaan, kivetään siistimmäksi. Hieno homma.

Edellinen kuva on paikan päällä itse ottamani. Tämä netistä varastamani. Kaupungin verkkokamerasivulta. Jäät ovat lähteneet kokkelista. Taidemuseo etelärannassa on remontissa ja pussitettuna. Kuvan vasemmassa reunassa se näkyy. Suurentakaa. Kuvaa. 

Pussissa oleva taidemuseo kännykkäni kameralla. Samalla kun kävin kirvatsissa katsomassa siipirikkoa.  Filmikamera, kaksikin sellaista oli mukanani, mutta toisen filmi on vielä kesken. Toiselle kävi huonosti.

Ilminpuisto Sampolassa alkaa olla istutuksia vaille valmis.
Porinlinjojen bussikin sattui kuvaan. Kuvissa on hyvä olla elämää.

Kuva arvoitukseksi. Jos joku tietää niin voi kertoa. Kommenttina tähän julkaisuun tai facebookkiin kun tämän blogikirjoitukseni  sinnekin jaan.
Värikuvasta väännetty mustavalkoinen. Kun filmi on edelleen kesken.

 

Tutustuin finnan Journalistiseen kuva-arkistoon. Törmäsin siellä tähän hienoon kuvaan, jonka laitoin itselleni talteen. Mestarillinen monessa mielessä, katuvalokuvanakin mikä on nyt trendikästä mutta aika paljon väärinymmärrettyä. Luulevat jotain maisemakuviansa katukuviksi.
Kuvaa saa käyttää kaupallisestikin, mutta muokata ei saa. Kuvalähde on mainittava, ja kuvaaja.
Kuvan on ottanut Helge Heinonen. Arkisto on edellämainittu, ja sitä ylläpitää museovirasto.
Käyttöoikeus on cc by-nd 4.0
Juu: kuva on Ratsulan näyteikkunasta ulos. Kadun toisella puolen on Kansankulma. Katu on Antinkatu. Porissa.
 

 

Pääsiäinen, lakot, sodat, ilmastonmuutos,  aprillipäivä, ja tämäkin vielä samaan syssyyn. Kesäaikaan siirtyminen. Kellot kesäaikaan. Kännykät ja kaikki seinä-  ja käkikellot. Etteivät kuku väärään aikaan.
Porua piisaa kaksi kertaa vuodessa.
Itseni kaltaista sairaseläkeläistä tunnin heitto ei hetkauta puoleen eikä toiseen. Kun ei tarvitse varsinkaan pyhäpäivänä minkään aikataulun mukaan mennä mihinkään, tehdä mitään, tai herätä mihinkään kellonaikaan vaan vessatarpeen pakottamana. Ajan siirrot vasta sitten kun on kesäajassa juonut litran kahvia, lukenut lehden ja käynyt toisenkin kerran pas.... vessassa. Niin; jos lehti ilmestyy kun on tuplapyhä-pitkä viikonloppu kuten tänäkin vuonna.

Lehdet julkaisevat verkkosivuillaan aprilleja. Olkaapa tarkkana ettette mene halpaan. Tai jos menette niin sehän on vasta hauskaa se.

 

Aloituskuvassa vasaraa saava ipadi-tabletti tuli kuvana ajankohtaiseksi. Mielessäni on kypsynyt mieliteko uudesta tabletista. Kun se edellinen joutui vasaran alle jo pari vuotta sitten.
Suurempaa tarvetta ei ole ollut, mutta nyt sellainen tuli kun hoksasin kuvieni käisttelyn siirtyneen suurimmaksi osaksi muuhun kuin tietokoneen ruudelle.  Silläkin tietysti jatkossakin jossain tapauksissa, ja kuvien lajittelu ja lopulliseen kokoonsa laittaminen. Mutta monenlainen retuseeraaminen ja sellainen käy kosketusnäytöllä nykyyäään jo hyvin. Ohjelmat ovat kehittyneet enennmuuta mobiililaitteille. Tietokoneilla jauhavat vanhat tutut: photoshoppi edellä.

Tämä kuva on kaappaus nettikaupan tuotesivulta. Laitteesta joka saapuu minulle postissa kunhan näistä pyhistä päästään ja arki alkaa sujua.
Siinä on liquid retina- nimellä markkinoitava näyttö. En muista oliko edellisessä ipadissani jo retina, mutta odotan innolla näytön näkemistä.
Edellisen vasaran alle joutumiseen liittyy huvittava syy. Menin kokeilemaan puheohjausta; siriä. Ja tietenkin täytyi heittäytyä hävyttömiin kysymyksiin, joita tekoälyn naisääni paheksui kovin sanoin.
Viimeiset saattoivat johtaa koneen tai siis tabletin joutumiseen vikatilaan josta en sitä enää saanut elvytettyä. Tai se tuli muuten tiesä päähän. Buutti johti luuppiin, kuten nörtit tietävät.

Aina ei mene edes kohtuudella.
Tämäkin joutui kuvainnollisesti vasaran alle. Roskikseen filmeineen. Mutta ei kotiroskikseemme vaan kaupunkikuvauslenkin varrelle. 100 vuotta vanha kamera kohtasi tylyn loppunsa, kun en romua siedä enkä kameroita koristeiksi keräile.
Latasin vasta nyt ensimmäisen filmin viime marraskuussa löytämääni kameraan. Mutta kamera ei kestänyt sitäkään vaan hajosi mekaanisesti. Ei sulkimelataan vaan haitarikoneistoltaan. Revein filmin kamerasta ja heitin senkin pois. Muutama kuva jäi kehittämättä, kun kameran käytölle ei ollut tulevaisuutta.

 Hienoa huhtikuun jatkoa ja vapunodotusta vaan kaikille. Helvetti vieköön  :DDDD

 

Porissa: 1.4.2024

..

 

Vain tilaajille - interpoloitu

Luotu 26.3.2024
Täydennykset loppuun 27.3.2024 ja 30.3.2024

Tämä postaus kuten muutama muukin näkyy blogiani seuraaville, kun en sitä jakele somessa. Sanomalehtien sosiaaliseen mediaan jakamista uutisista suuri osa on vain tilaajille. Päästäkseen lukemaan sellaisen koko jutun pitää olla lehden tilaaja, maksullisen tilauksen tehnyt. Paperilehden tilaukseen sisältyy varmaankin myös digipalveluihin pääsy.
Mutta mitä siitä. Tämä blogijuttu tässä tapauksessakin näkyy kaikille jotka blogiini kulkeutuvat.

 

Oltiin toissapäivänä kävelyllä. Vähän pidemmällä pitkästä aikaa. Kääntökohta oli Tiimanninnokan tuntumassa, Varvourijuovan alussa, sen haarautuessa emä-kokemäenjoesta.
Kuva on interpoloitu, puhelimella kauempaa ottamastani kuvasta. Mitä se tarkoittaa? Laitan loppuun havainnollistavan kuvan.
Huomioni kiinnittyi aiemminkin linja-autosta näkemääni veneeseen, joka on ollut tuossa koko talven.
Aiemmassa blogipäivityksessäni kerroin pieleen menneestä filmikuvasta jonka otin ensimmäisellä pyöräilylläni samassa paikassa.
Nyt oli tapahtunut joko moottorin varastaminen, vedenpinnan nousu tai veneen painuminen syvemmälle. Se ui nyt ehkä syvemmissä vesissä, kuten minäkin. Elämä on joskus ja aika usein tavalla tai toisella raskasta. Mieli on melkein maassa, mutta koittaa pysyä pinnan yläpuolella kaikesta huolimatta. Kaikelle emme mahda mitään. 

12 päivää aiemmin: 12.3.
Onko kuvakulma hiukan eri, tai löytyykö kuvia tarkemmin katsoen asennossa eroa. Vedenpinnan tai jään korkeuden eroja. Katsoo ken haluaa.

Kävin kaupassa, kaupungissa. Niin kuin Porissa sanotaan. Kauppakeskus isokarhun läpi, kun vähän paleli torilta sokokseen mennessä. Tai kiersin puistojen kautta, kun jokusen filmiruudun siinä samalla kun liikkeellä olin.
Isokarhussa on, sinne on ilmestynyt tuollainen hieno ilmakuva. Nyt otin siitä kuvan. Hierovia tuoleja.

Yläkerrassa pari sellaista lisää. Jos tai kun maisemakuvan edessä olevat varattuja.
Tämä kuva helmikuun alkupuolelta. Interpoloitu sekin. Minut havaittiin, mikä on oikein mukavaa.

Selitys

Aloituskuvassa sanoin sen olevan interpoloitu. Hieno menneen ajan nimitys kuvalle jonka kokoa on ohjelmallisesti kasvatettu. Isommasta kuvasta rajattua kuvaa, joka olisi kooltaan liian pieni käyttötarkoitukseen.
Aloituskuva on rajattu tästä kuvasta, ja sen jälkeen suurennettu sopivammaksi. Tämäkin kuva taitaa olla jonkin verran rajattu alkuperäisestä, mutta ei suurennettu rajauksen jälkeen.
Someen suositeltava kuva on pitkältä sivultan 2048 pikseliä. Tämä lienee sellainen. Puhelimeni tuottaman kuvan pitkässä sivussa riittää rajausvaraa, kun se on yli 9000 pikseliä pitkä.

Palaan muutaman editoimaan - muokkaamaan -tekemään lisäyksenä tähän loppuun havaintoni blogin tilastosta julkaisun katsoneiden "tilaajieni" kävijämääriä.
Kun en tätä päivitystä mihinkään jaa - kuten taisin jo alussa kertoa tai sanoakin.

Sulkeuduun suosioonne.
Niinkuin muutenkin taas kerran, kun kevät on. Huhtikuu on pian. Kuukausista julmin. Taas.

 
Lisäys 27.3.2024, vuorokausi julkaisusta:

Kävijätilasto / määrä.


Tilastokuvat viikon ajalta: 30.3.2024

porissa: 26.3.2024
27.3.2024

 

.