sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Etäisyyttä ja dramatikkaa




Käytiin torstaina (23.4.)   merenrannalla, kun tuuli.
Lööpit kirkuivat myrskyä, ja joku peltikatto taisi lentoon lähteäkin. Porin Kirjurinluodon estraadin, Lokki-lavan pressu hävisi tuuleen.

Netti ja some on niin täynnä kaiken maailman aalto- ja vaahtopääkuvaa, etten enää viitsi. Elei jotain erinomaista satu kohdalle. Tai myrsky.

Kamera oli mukana. Ja kuvamassaa tuli tavanomaiseen tapaan. Otin sarjalla kuvia yhdestä kivestä Karhuluodon ja Herrainpäivien välisen hiekkarannan toisessa päässä.
Kuva sinänsä ei ole erityinen, mutta sen kanssa saattoi vähän säätää.

Pistin kuvan dramaattiseksi. Ensin alkuperäinen ja sitten
dramaattisempi rajaus ja sävytys:







Kuviin on tunkenut  rupea, joka näkyy tasaisilla värialueilla ja varsinkin silloin kun kuvan kontrastia ja värisävyjä on muokattu.
Kyseessä on kuvakennolle päässyt pöly tai muu saasta, jonka puhdistamisessa pitääkin olla tosi varovainen ettei riko koko kennoa. Ellei tiedä miten se tehdään, ei pidä tehdä yhtään mitään. Huoltoliikkeet hoitavat asian. Ja laskuttavat.


Kennolle pääsi hiekkatomua, kun vaihdoin objektiivia, kaukana rannasta. Tässä, kuvan paikassa sen vaihtaminen olisi vastannut sitä että olisi saman tien heitänyt kameran mereen.





Maisemaan orientoituneena laitoin kameraan kiinni 24-105 mm zoomin.  Otin varmuuden vuoksi mukaan myös 15-500 zoomin, jos ja kun lintuja tai muuta vastaavaa kuitenkin saattaa tulla eteen. Lopulta vaihdoin putkea monta kertaa, kun aina oli se "väärä" putki kamerassa.

Hiekkamyrskystä oppineena menin illemmalla nettiin ja löysin jo
jonkin aikaa etsimäni: Toisen rungon.







Yleensä hankitaan parempaa tai suorituskykyisempää laitetta, aikaisemman kaluston jatkeeksi. Päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Postissa tulee lähipäivinä runko, jollaisella otin ensimmäiset digitaliset järjestelmäkamerakuvani. Se oli EOS 400D, siis Canon. Nyt löytämäni on vastaava, mutta kaukoidän markkinoilla eri nimellä myyty Kiss Digital X . Samaa mallia on myyty jenkeissä Rebel- nimellä.
Moni huokaa nyt, että siinähän on vain 10 megapikseliä, ja vajaakokoinen kenno. "Pääkamerassani" on muistaakseni 13 megapikseliä. ja täysikokoinen kenno. Sekin on jo antiikkinen, jos kameran nykyaikaisuutta mitataan megapikslimäärällä. Olen saarnannut aiheesta varmaan ennenkin, mutta minulle noiden molempien pikselit rittävät. Rungot täydentävät toisiaan, ja molemmissa on vahvuutensa. 400D hakee vielä tänäkin päivänä "paikkansa" määrätyissä tilanteissa. Eikä ole niin "pelottava" kuin akkukahvalla varustettu 5D. Vajaakennoisuus merkitsee sitä että kuva-ala objektiiveisa on suppeampi: vaikuttaa kuin polttoväli olisi 1,6 kertainen verrattuna täyskennoisella otetuun kuvaan. Mikäli etäisyys on sama. Täyskennoisella otetussa kuvassa on rajausvaraa, ja pysytään samassa laadussa vajaakennoien kokoalan kuvan kanssa.
No se noista kenno- ja kuvateorioista. Uskon että tulokset tyydyttävät jatkossa entistä enemmän tarpeitani.
Maksoin "Kissistä" 30 euroa. Ja postikulut.



Käytiin Yyterinkin puolella Herrainpäivien niemeä.

Missasin meriharakat tai oikeastaan tarkennuksen, mutta sain tähtäimeen 100 lokin lisäksi västäräkin jonka hetken luulin olevan englanninversio. Mutta tavallinenhan tuo. Mutta tumansävyinen



Viikon lintukuva
Ennen kun kotiin mentiin, käytiin vielä Anttoorassa.
Paluumatkalla nappasin kuvan "kuttuurimaisemasta"
Tahkoluodon suuntaan, Lampaluodon ja Anttooran väliseltä kannakselta.



Munakarin ulkopuolella purjelauta kulki. Aallot jonkunmoisia



Otsikoin tämän dramatiikaksi ja etäisyydeksi. Draama tuli kuvailtua. Etäisyys oli tänään ajankohtainen aihe valokuvaus-somessa, kun keskustelu kävi kuvausetäisyyksistä. 
Esimerkkikuvani aiheutti ehkä epäilyksen, että huijaan. Kun kerroin kuvanneeni sorsat 150 metrin etäisyydeltä:

Kuva josta kysymys. Rajaamattomuus tuli mielestäni toteennäutetyksi tällä kuvankaappauksella



Etäisyyden sai demostroitua tällä kuvalla. Mikään ei kuitenkaan takaa sitä että kuva on otettu kartan osoittamassa lintutornissa. Tai sitä että sorsat pyrähtivät tuon oranssin pisteen kohdassa, johon mittaviiva päättyy. Se on omantunnon kysymys

Karttakuva ja mittaus on tehty tällä nettisivulla










torstai 23. huhtikuuta 2015

Porin maisemassa

Kiipesin kameroineni Ruosniemen hiihtokeskuksen laelle. Edellisen kerran vein sinne kameran 1988, näihin samoihin aikoihin vuodesta: 27 vuotta sitten.
Silloin se oli tavallinen filmikamera, varustettuna jollain 35-70  zoomilla. Saattoi se olla kompaktikamerakin, sen aikainen pokkari jolla aloitin kuvauksia hieman vakavammalla mielellä.


Ensimmäinen kuva on paperikuvasta skannnattu ja jonkin verran värikorjailtu. Eilen (22.4.2015) ottamani digikuva on rajausta lukuunottamatta muokkaamaton. Kannattaa avata kuvat isommiksi.


1988

2015
Ero kuvien laadussa on tietenkin melkoinen. Sää oli eien edullinen ja valon suunta kuvauksen kannalta parempi. Päälimmäisenä kuvia verratessani kuitenkin kiinnitän huomion Aittaluodon savuihin. 1988 siellä tehtiin vielä kiivaasti paperia, Seikun saha jauhoi täysillä.
Nyt savua tulee oikeastaan vain voimalaitoksen piipusta. Karjarantaan on noussut kerrostalokompleksi, mutta linkkimasto on edelleen paikallaan.
Pajupuska peittää osin etualan näkymää, mutta pellot ovat edelleen maatalouskäytösä.


Tämä vertailusta. Otin muitakin kuvia, verrattuna filmiaikaan jolloin nappasin vain tuon yhden kuvan maisemasta.


Kuvan oikeassa laidassa on uusi Puuvillan kauppakeskus, jonka nimiteksti on suuremmassa kuvassa luettavissa


Etäisyys kuvauspaikalta kirkkoon ja raatihuoneeseen (kartalta mitattuna) linnuntietä  4,5 kilometriä.
Objektiivi 500 mm f8 1/400s käsivaralta


Perspektiivi litistyy: Aittaluodon ja taustalla näkyvän Riihikedon kerrostalojen (keltaiset)
välimatka on noin 2 kilometriä. Kuvassa ne näyttävät olevan aivan peräkkäin.




Maisemaa lähdin kuvaamaan ja tallentamaan. Kuvia kertyi tyypillisen nyky tapaan noin 100: Tuulimyllyjä, Meri-Porin teollisuutta ynnä muuta vastaavaa. Mutta myös jokunen lintukuva, vanhaa rautatien pohjaa, pari kasvikuvaakin.

Meriporin teollisuus, Kaanaan näkötorni ja pari pakollista tuulimyllyä horisontissa,
19 km etäisyydellä kuvauspaikasta

Ruosniemen koulu. Ja Peittoon tuulimyllyt. Pitkä objektiivi vääristää
19 kilometrin päässä olevien myllyjen etäisyyden.

Inhoan noita p**rkeleen vipperöitä!


Vanha rautatienpohja

Pori  - Haapamäki rautatie on paikoin nähtävissä. Elämysrautatie, muistaakseni, niminen firma vuokraa resiinoja, joilla pääsee kolistelemaan vanhaa rataa pitkin.
Jollei ole aivan hinnan kiroissa, niin voisi sitä joskus kokeillakin.
Mutta turha tuon rataosuuden uudelleenavaamista on vouhottaa.
Ei ole aivan pikku juttu laittaa sitä nykyaikaiseen liikennöitävään kuntoon


Kevättaskuruoho, joka luetaan rikkakasveiksi. Oikeassa alakulmassa kasvuaan aloittelee isomaksaruoho.Vasemmalla laidalla siankärsämön lehtiä. En tunne kasveja, mutta
nykyisin on apu helposti saatavissa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa;
Facebookin hakukenttään hakusanat "kysy luonnosta"... ja siitä eteenpäin



Olen aina halunnut päästä kuvaamaan tai äänittämään sammakoiden kutua.
Mutta joutunut tyytymään jätetyn kudun kuvaamiseen



Yhdeksän kymmenestä kameran okulaariin osuvasta linnusta on tällä hetkellä räkättirastas. Niitä piisaa aivan kyllästymiseen asti. Mutta silti niitä täytyy kuvata. Niin nytkin. Eka kuva on selvä tapaus, mutta olisikohan tuo toinen toista sukupuolta vai muutoin vain erimallinen yksilö. Saattaa se olla joku muukin laji, mikä olisikin mukava yllätys. Täytyy tarttua lintukirjaan, tai kysyä somessa

Räkättirastas laulaa äänellään

Mutta tämä täytyy selvittää...


... nyt kun minulla on ihan oikea oma lintukirjakin.
Kirjastosta lainaamiini verraten tämä on vieläpä melko hyvä sellainen





23.4.2015  klo 09:35
Lisäykset klo 21:30

"Lukee ken lukee"
...vai HÄH?


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen kerta "pitkän putken" kanssa



Lähdin eduskuntavaalipäivänä:  sunnuntaina 19.4.  ensimmäisen kerran liikkeelle, lintuputken eli sellaisen pitkän tele-zoom- objektiivin kanssa. Otin mukaan myös raskaan jalustan, ja suuntasin kohti Meri-Poria.

Kiersin tutut paikat: Kallon ja Herrainpäivät. Niiden jälkeen kaksi paikkaa, joissa en ole ennen käynyt. Toisen: levon tornin ohi olen ajanut 1000 kertaa. Mutta Enäjärveä, siis järvenä enkä lintutornia, en olut nähnyt koskaan, vaikka Porissa asunut 2/3 elämästäni.


Ensikosketus polttoväliltään pisimmillään 500 milliin ulottuvaan objektiiviin oli hyvä. Kuvia tuli niin lajimäärällisesti kuin muutaman kuvan osalta laadullisestikin melko tyydyttävästi, näin ensikertalaiselle.
Olen toki aiemminkin lintuja yrittänyt kuvata, mutta turhautunut kuvanlaatuun melko perusteellisesti.

Tässä jälleen kuva-anti, satunnaisessa järjestyksessä mutta kuvatekstein täsmennettynä.



Telkkäpariskunta Levon lammellla.

Sinisorsat aallokossa
-- Kallo



Telkät merellä. Etualalla koiras.
Kallo

Iskokoskelot. Koiras kaivaa höyheniään, naaras takkailee järveä.
Enäjärvi



Harmaalokki joutui pari sekuntia myöhemmin luovuttamaan saaliinsa takaisin merelle.
Kallo

Samassa kuvassa kyhmyjoutsen, isokoskelo- koiras, ja kaislikon suojissa harmaahaikara.
Etäisyys joutseneen 150 metriä, kaislikkoon miltei 300 metriä.


Varishan tämä


Naurulokki nousee siivilleen  -  Kallo


Sinisorsapariskunta käy rantaa kohti, aaltoja pakoon. Kallo, luotsiaseman edusta



Haahka - koiras

Haahkapariskunta aalloilla- Kallo; Koiras on valkomusta.


Harmaahaikarat Enäjärvellä, vastarannalta 300 metrin päästä kuvattuna


Sinisorsat lentoon lähdössä I




Sinisorsat lentoon lähdössä II



Sinisorsapariskunta lepäämässä. Levon lammella

Naurulokit Kallon rantakalliolla

Kalatiira Levon lammella. Hieman oudon näköinen, mutta kuitenkin. Etäisyys parisataa metriä


Melkoisen kokoisesta vastavalosuojasta huolimatta linssi pääsi "flarettamaan", sopivassa kulmassa veden äärellä kuvattaessa. Tämä katsotaan yleensä riesaksi ja virheeksi,
mutta kuva näytille siitä huolimatta.

Levon lammen toiselle rannalle ilmestyi asianmukaisesti pukeutunut "lajitoveri". Täysikokoisessa kuvassa hänen ilmeessään on luettavissa tyytyväinen virnistys. Itse olin tyypillisesti liikkeellä crocseilla ja talvitakilla. Kaapista löytyy kyllä retkivaatetusta. ehkä sitten seuraavalla kerralla. Tämä oli vain "pikainen piipahdus"





Jalusta


Myin kajakkini pois, jotta sain venetallin tilaa. Vein raskaamman jalustani talliin, josta se on mukavampi ottaa mukaan kuvausmatkoille. Tällä reissulla en kameraa jalustalle laittanut.
Odottelen tilaamaani piilokojua saapuvaksi, jonka jälkeen jalustallekin tulee todellista käyttöä.




Porissa: 21.4.2015


.


























lauantai 18. huhtikuuta 2015

Mielenkiintoinen vaihtoehto kiikarille

Laitteen nimi, Lens2scope eli suomeksi: linssi skooppiin. Tuolla nimellä lopulta löysin laitteen, jolla tavallinen kameran objektiivi muuttuu hätätapauksessa kaukoputkeksi. Hätätapaukseksi voidan kai katsoa sekin, ettei ole käytettävissä tai ei ole halua käyttää rahaa erilliseen maakaukoputkeen. Kaapista sen sijaan löytyy tähän tarkoitukseen sopivia, mutta huonosti vaativampaan kuvaukseen sopivia objektiiveja. Tai voihan laitteen kiinnittää niihin parempiinkin objektiiveihin.

Kyseessä on tällainen laite


Kenko lens2scope for Canon EF


Verkkokauppa myi poistomyynnissä Kenko- nimisen taiwanilaisyrityksen tekemää objektiiviokulaaria, eli lens2scopea. Skooppi on minun sanastossani mikroskooppi, mutta ei se mitään.
Sain haltuuni viimeisen kappaleen poistomyynnistä. Hinta oli kolmanneksen halvempi kuin heillä jotka edelleen pitävät laitetta varastotavarana ja jatkuvassa myynnissä.


Testaamaan

Kokeilin okulaaria ensin 70-300 millin sigmazoomiiin. Kuvanlaatu menetteli, mutta tarkennuksen kanssa pitää olla tarkkana. Myös valon määrä vaikuttaa melkoisesti. Ei säväyttänyt. Mutta otin ja ruuvasin linssin 50 milliseen normaaliobjektiiviin, joka on tunnetusti hyvälaatuinen. Ja hyvältä kuva näyttikin.

Kenko ja Canon EF 50 1,8 II


 Vertailukohdaksi otin 8 x suurentavan pikkukiikarin: Nikon Aculonin, joka on niinsanottu "oikea" kiikari, eikä mikään 10 euron säästöhallimalli.
50 millisestä objektiivista tulee okulaariin liitettynä suurennukseltaan vaatimaton 5 x "kaukoputki. Okulaarin suurennus menee niin että 100 millinen objektiivi = 10 x suurennus, 300mm = 30 ja niin edelleen.
Eli tässä vertailussa kiikarin suurennussuhde ei ole aivan merkittävästi suurempi kuin kenko-EF50 yhdistelmän. Erot kuvanlaadussa tulevat kuitenkin näkyviin selvästi. 

Huushållin ainoa Nikon merkkinen laite
Kohteeksi valitsin pihtakuusen oksiston: Paikan, johon odottelen lintua pesiväksi.
Kuten viime vuonnakin -pesi


Testikuvat otin melko hyvälaatuisella Olympus-pokkarilla, ja melko surkealaatuisella kännykkäkameralla: Samsung X-coverilla






Testin lopputulos







Kiikari ei ole huonolaatuinen, vaikka kuvista voi niin päätellä oikopäätä. Objektiivin piirto on huippua, ja okulaari sopii siihen optisesti erinomaisesti. Kiikari on käyttötarkoitukseensa erinomainen. Okulaariobjektiivia voi käyttää johonkin ajastettuun tarpeeseen. Molemmilla on paikkansa.

Eli aivan tyytyväinen voin olla hankintaani

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...