keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Pihlavanlahdella tapahtuu

jo toinen postaus saman päivän aikana, mutta olkoon.
Seuraava saattaa taas antaa odottaa itseään.

Vietin pari tuntia Teemuluodon lintutornissa. Kuvailin sitä sun tätä. En bongaillut, kun en sellaista harrasta. Mutta kuvia tuli jälleen kerran monta sataa.
Tässä jokunen, jollakin näkökulmalla. Mukana kuvaustekniikkaa, "uutta" välinettä. Ja pari lintuakin lensi tai oli.



Veneitä liikkou jo jonkin verran. Kuvan veneet liikkuvat "kunnan rantaan", eli Enäjärven venesataman johtavalla väylällä. Ellen aivan väärin paikallista.
Matkaa tornilta väylälle on noin 700 metriä. Horisontissa kangastavalle m/s Charlotalle jonkin verran enemmän.


Samalta väylältä oli lähdössä "erikoiskuljetus"


Hieman kauempana harjoittivat jotain ihme manöveeria. Mereltä alkaa nousta sumu.
Tai pilvi laskea alas. Ilma kylmenee.



Ruuvasin 5D-runkoon kiinni 70-luvun alkupuolen Soligorin; objektiivin jonka hankin oikeastaan makrokuvaushommiin. Objektiivissa oli kiinni skylight-suodin. Sanovat, etteivät filmiaikana käytetyt suodattimet oikeastaan vaikuta digikameran kuvaan sitä tai tätä, vaan saattavat jopa heikentää kuvalaatua. Tässä kuvassa skylight toimii melkein samoin kuin filminkin kanssa. Sävyt syvenevät ja pilvet korostuvat. Alkuperäinen täysikokoinen kuva on huomattavasti näyttävämpi kuin tämä nettiversio.
Ruovikossa on jo aavistus uutta vihreää kasvua. 


Sumu alkaa saavuttaa mentereen. Peittoon myllyt näkyvät vielä hyvin, paitsi ensimmäinen vasemmalta, joka alkaa jäädä sumuun.


...vartti myöhemmin: sumu on melkein peittänyt myllyt. Ilman lämpötila laski nopeasti. Arvioisin että yli 15 asteesta alle viiden. 

Charlotta "rännissä", matkalla keskustaan. Kuvausetäisyys melkein kilometri. Objektiivina 150-500 millinen sigma, tappiin zoomattuna. Koska kameran kenno on mallia "croppi", polttovälikerroin kino (täyskenno) kokoon suhteutettuna on 1,6: eli putki on tässä tilanteessa  "800 millinen".


Kurki kävi pesältään välillä vähän syömässä. hyvin epäluuloinen ja varovainen oli se. 


Harmaahaikaroita lenteli. Kaulushaikaraa en ole nähnyt. Mutta kuullut olen:


kuva ei liity kaulushaikaraan, eikä tähän päivään.
Ääni on kaulushaikaran


Nokikanauros (koiras!) ui yli poukaman, ruovikkoon josta se herätti naaraan. Uivat perätoukuria tukevammalle lampareelle jossa pikainen parittelu. Naaras järkyttyi jostain  ja aikoi hukuttautua. Toinen selitys voi olla se että se yhdisti huvin ja hyödyn, ruokailemalla toimituksen ajan.

Liian kaukaa otettu (lintu) kuva, melko vaativa tausta, mahdoton maasto. Mutta pajusirkku / koiras siellä on.
Tykkään värimaailmasta ja kontrastista.


Häivyin tornilta. Autolle kävellessäni kuvasin vielä kimalaisen, jotain kukkia ja pari tinttiä.

Tuomi aloittelee kukintaansa. 





Selkälokki ja merikotka


Olen käynyt meren rannalla "tiuhaan tahtiin" kameran kanssa. Kuvia on kertynyt koneelle satoja. Paljon turhaa "massakuvaa", mutta jokunen kiinnostavakin.
Lokkeja lentelee taukoamatta näköpiirissä, ja aina on joku tiira patsastelemassa kiven nokassa tai kaloja kyttäämässä.

Pari päivää sitten: 24.5. sain kuitenkin kuvan selkälokista, joka ei ole aivan yleinen lokki.
Sen varmin tunnusmerkki ovat valkoiset täplät siipien päissä. Selkä ja siipien yläpinnat ovat mustat.


Nokan punainen täplä hieman hämäsi, ja olin jo kiroamassa havaintoni johonkin. Mutta kyllä tälläkertaa oli kyseesä se mitä olen etsinykin.


Iltalukemistani on jo jonkin aikaa ollut lintukirjat.
Itselläni on kaksi:  hyvä ja vähemmän hyvä



Oikeanpuoleinen on näistä kahdesta se hyvä lintukirja. Vasemmanpuoleisen ostin pari viikkoa sitten vahingossa, etsiessäni kirjakaupasta paljon kehuttua Otavan lintuopasta. Muistin kannen värisävyt, mutta erehdyin kirjasta.

Kirja joka minun piti ostaa, mutta muistin nimen väärin







Ai miksikö en pidä tuosta Lars Imby:n Suomen linnut- kirjasta?


Hain tietoa selkälokista  ja löysinkin lajin kirjasta, josta puuttuu pari melko oleellista suomalaista lintulajia. Selkälokki esitetään kirjassa vertailukohteena merilokkiin. Selkälokista ei ole selkeää lajikuvaa. Siitä kerrotaan vain se että sen voi sekoittaa merilokkiin. Eli lukijalle ikään kuin vakuutetaan että hänen näkemänsä selkälokki ei ollut selkälokki vaan tavallinen merilokki. Säälittävää.
Onneksi toinen lintukirjani on hyvä. Siinä on vanhanaikaisia piirroskuviakin, valokuvien lisäksi.
Mutta saattaa olla että nämä kaksi kirjaa yhdesä luettuina täydentävät toisiaan. Ja ainahan voi mennä nettiin lintusivuille, joita on paljon. niiden joukossa kaksi hyvää sivustoa:
Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/
ja   Lintukuva, jossa myös ääniä paljon:  http://www.lintukuva.fi/


Sitten Merikotka, jonka laitoin otsikon toiseksi linnuksi

Sain aivan vahingossa kuvan merikotkasta. Kuvasin haahkapoikuetta, jolloin merrikotka lensi melko läheltä yli. Tarkennus ei aivan saavuttanut lintua, muta kuva menettelee kuitenkin ja laji on tunnistettavissa.
Kuvassa on yhdistettynä kolme kuvaa samasta yksilöstä. Kaikki kolme jotka edin siitä nappaamaan. Merikotka on kuulemma yleistynyt selkämerenkin rannikolla. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen jonka varmuudella tunnistiun heti merikotkaksi. Paikka oli Kuivalahden kalasataman aallonmurtaja.
Toivottavasti tapaamme uudelleenkin.


lauantai 23. toukokuuta 2015

Sony actionkamera on paska

Miksi?

Kun sonyn actionkameralla ottaa still-kuvan, siis digivalokuvan. Tulee kapeammalla 120 asteen kulma-asetuksella tällainen  kuva:




Kun esimerkiksi säälittävänä tekeleenä tunnetulla Samsung x-cover 2 puhelimen kameralla räpsäisee kuvan samasta paikasta samaan aikaan, tulee siitä tällainen kuva:






Sitten rajataan molemmista kuvista osa. Ei tehdä muuta kun rajataan.


Sonyn 1:1 suhteella rajatusta kuvasta tulee tällainen:



.... ja kamerapuhelimen kuvasta samalla reseptillä tällainen:



Sonyn alkuperäinen kuva on kooltaan 4608 x 2592 pikseliä, eli noin 12 megapikselin kuva.
Kamerapuhelimen kuva on kooltaan 2560 x 1920 pikseliä, eli  noin 5 megapikselin kuva.

Hyvissä olosuhteissa sonyllakin saattaa saada tyydyttävää kuvanlaatua, mutta mikä nuo edellä olevat olosuhteet ovat, muuta kuin hyvät.
Sonyn videolaatu on melko säälittävä, vaikka hd-videoksi sanovat.
Sony syö akkua aivan älyttömästi. Tiedostokoot ovat älyttömät, softat ovat surkeat

ÄLKÄÄ HANKKIKO PERHEENNE ACTIONKAMERAKSI SONYN ACTIONKAMERAA !


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Muutama testikuva

5D    24-105 L  @ 80mm -jotta vastaa croppikennon (muut)  EF50 kuvaa


400D (Kiss/X) EF50 1,8 ISO100


7DII  EF50  1,8  ISO100

7DII  EF 40 2.8 STM  - kuva rajattu vastaamaan EF 50 kuvakulmaa croppikennossa


Siis testikuvia. Ei oikeastaan blogiasiaa.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Pitkospuilla ja luonnon valtatiellä

Maanantai ja tiistai; kahtena päivänä peräkkäin Yyterin lietteillä. 

Ensimmäistä kertaa isompia pitkospuita kulkien, jos niitä voi enää pitkoksiksi kutusa.
 Ensimmäisen kerran, mantereen puolelta kävin Yyterin lietteillä maaliskuun viimeisenä päivänä,  josta oma juttunsa: http://jormalindqvist.blogspot.fi/2015/03/luontolavoilla-ja-lintutorneilla.html

Silloin en jatkanut edemmäs, mutta nyt ohitin tuon Lietteiden lavan  ja jatkoin Sannanokan lavalle.




Kevät on edennyt, hieman pysähdellen.

Lietteiden lavalta Yyterin suuntaan, matka jatkuu ensin perinteistä pitkosta kulkien. Maasto on märkää ja paikoin upottavaakin. Vastaantulijoita oli jonkin verran, kun olin aamu-kymmeneltä liikkeellä. Torneilla kannattaisi olla aamuviideltä, jolloin lintujen liikehdintä on vilkkaimmillaan.

Polun varrelle on toimitettu "varaosia". Hienoa, että reittiä huolletaan. Muistan lukeneeni lehdestä, silloin kun reittiä rakennettiin nykyiseen asuunsa, että työ tehtiin työllisyystöinä. Voin muistaa väärinkin. Näihin talkoisiin saattaisin itsekin osallistua.



Pientä huoltotarvetta onkin. Jotkut lankuista notkuivat melkoisesti tällaisen täysipainoisen äijän askeltaessa. Varoin kyllä askeleitani ja etenin muutoinkin hiljalleen ja paljon pysähdellen. Olinhan luonnossa liikkeellä, enkä Itsenäisydenkadun ruokatuntiryysiksessä (joka saa minut kaistapäiseksi)


Pitkospuut muuttuvat leveämmiksi, kun polku haarautuu Sannannokan lavalle vievän leveän väylän, ja mäntymniemen lenkkinä kutsutun reitin kesken. Opasteviitat ovat hienot.


Sannannokkaan ja siitä eteen päin johtaa varsinainen puinen "valtatie", jolla mahtuu ohittamaan vastaantulijat sujuvasti. Ruovikko on vielä kulonruskeaa. Voi kuvitella onko loppukesällä itikoita ja ötököitä ilmassa.
Ja sudenkorentoja joita kammoan!


Silmäys taakse jääneelle, tälä kertaa ohittamalleni Lietteiden lavalle. Väkeä riittää.



Tästä on ollut puhetta ja kiivastakin mielipiteenvaihtoa:



Eli pitäisikö rantaniityllä kulkemista rajoittaa avoveden ja varsinkin pesinnän aikaan. Kaikki eivät sitä ymmärrä, jotkut eivät tiedä, jamuutamat eivät välitä. Nähtyäni nämä paikat nyt vähän perusteellisemmin, ymmärrän ja noudatan ilman muuta.


Meren puolellakin tapahtuu. Ruoppaajaa hinataan Preiviikinlahden pohjukkaa kohti. Varmaankin veneväyliä perkaamaan. Etualalla tilannetta tarkkailevat ristisorsat.
Lintuharrastuksessa puhutaan pinnoista: kun havaitaan lintulajeja, ilmeisesti vuoden ensimmäisen kerran, saadaan pinnoja. Sitten on termi nimeltä elämänpinna: se täyttyy kun henkilö kohtaa, näkee, havaitsee/havainnoi jonkun lintulajin ensimmäistä kertaa elämässään. Ristisorsa oli minulle eräs monesta elämänpinnasta tänä keväänä.
Melkein kaikki näkemäni ja kuvaamani lintumaailmassa on itselleni ensikosketusta, koska en ennen ole niitä kuvannut. Lajimäärityksestä puhumattakaan.

Viime kesänä meloin tuossa kohtaa, jossa veden väri muuttuu vihertävästä siniseksi. Syvänteen reunaa myötäillen.




Ai että missä ne lintukuvat viipyvät? Tai että: onneksi ei taas niitä iänikuisia tirppoja!Kyllä niitökin kertyi, molemmilta reissuilta. Tässä kiusaksi tai iloksi ensin töyhtöhyyppä, kylmässä merisumussa jota valui pininä matalina pilvinä mereltä niitylle. Töyhtöhyypän tunnistin ja tunnen entuudestaan. Se on sentään niin yleinen ja tavallinen näky Satakunnan peltoaukeilla.


Peiponkin tunnistin jo muutaman aiemman retkeni jäljiltä.
Tässä koiras poseeraamassa. Lintukuvaus"piireissä" näitä kuvia
kutsutaan pönötyskuviksi. Niitäkin kitenkin tarvitaan.

Tämän naaraspeipon jouduin varmistamaan lintukirjasta ja netistä.
Sain myönteistä palautetta kuvasta: sitä kutsuttiin "Pin-Up- poseeraukseksi"
Kiitos siitä. Pidän tätä kyllä ensimmäisenä lintukuvana jossa onnistuin hyvin
lajinomaisen kuvan saamisessa. 




Ja sekuntia tai kahta myöhemmin





 Lähdin vielä jatkamaan matkaa vähän matkaa santojennokasta Yyterin suuntaan. Tässä näkymä lavalta tulosuuntaan päin, ja haara Munakarin ja yyterin suuntaan.


Kotiin päin. Matkalla kohtasin mita kulkijoita, jotka mielellään kertoivat nähneensä kuvausetäisyydellä olleita lintuja, muun muassa heinätavin. Valitettavasti minulla ei ollut aavistustakaan miktä se näyttää  :))
Olen väkisinkin pannut merkille, että lintuharrastajat ovat hyvin miellyttävää, asiastaan innostunutta, kohteliasta ja satakuntalaisiksi ihmeen puheliaita ja huomaavaista väkeä. Jäykkä pönötys on tiessään, ja kaikki tervehtivät iloisesti vastaan tullessa.
En ole oikeastaan missään aiemmissa "piireissäni" tällaista huomannut. Ei se tietysti kaikkeen toimintaan niin kuuluukaan. Mutta pidän kokemastani!


Lietteiden lavalta vielä silmäys sanotojen nokan suuntaan, ja sitten metsän uumeniin. Opin taas paljon uutta. Ja kotona riitti pengottavaa ja tutkittavaa: parisataa kuvaa. Uusi kamera, uudet opit säädöissä, mutta perusasiat ennallaan.



Osa 2:
Toinen reissu

Tuli seuraava päivä, ja selvisin kuvanlajittelu-urakasta ainakin puoliksi. Tokaisin päivällä kotona, etten koskekaan tänään kameraan. En kuvaa ruutuakaan. Tosin olin jo rikkonut "lupaukseni", testaamalla makrokuvaprojektiini liittyvää systeemiä. Mutta sitä ei lasketa kuvaamiseksi.

Illalla oli tarkoitus lähteä pyöräilemään Isomäkeen päin. Tuuli kuitenkin melko navakasti, joten ehdotin avopuolisolleni, josko hänkin haluaisi nähdä lintutornit Lietteillä. Kerroin paikan olevan näkemisen arvoinen.
Otettiin pikkukiikari mukaan, ja minä oltin ison lintuputken ja siihen kiinnitetyn rungon. En muuta. Ruuvasin putken jalustakiinnikkeeseen kiinni uuden Black Rapid Classic kamerahihnan, jolla kameraa voi kantaa kunnolla olalla, kuvausvalmiina ja nopesti hollille saatavana. Suosittelen "remmiä"; se on todella hyvä ja säästää niskalihaksia paljon.  (linkki johtaa videoon)


Lajikirjo oli mielenkiintoinen. Tornille saavuttua otin yleiskuvan rannasta: Samaan kuvaan mahtui räyskä, valkoposkihanhi, ristisorsa ja haapana. Kuvaa on vähän rajattu; sen ulkopuolelle jäi naurulokkeja ja tiiroja, jotka eivät nyt minua kiinnostaneet.
Sää oli tuulinen, mikä verotti jonkin verran lintumäärää. Pari uutta kuitenkin sain "tähtäimeen"




 Kahlaajat ovat minulle aivan outoja. Tämä on liro. Sain lajivarmistuksen vasta netissä kysymällä.


 Valkoposkihanhia ja haapanoita


Porkkananokka eli meriharakka



Räyskät hommissa, haapanat poissaolevina



Ristisorsat: naaras edellä ja kaksi koirasta kannoilla



Töyhtöhyyppä. kaukaa kuvattu



Sannannokan tornilta jatkuu "polku" yyteriin

Isosanta II  nimiseltä lavalta eteenpäin pitkokset muuttuvat Munakariin päin mentäessä kapeammiksi.
Pyörälläkin pääsee, mutta tarkkana täytyy olla. Uusinta uutta oleva "läskipyörä" voisi olla paras tarkoitukseen. Tamä ei ollut aivan läski, mutta melko leveät renkaat kuitenkin.


Paluumatkalla Lietteiden lavalta silmäys sannannokkaan


Sannannokan lavalle johtavan pitkoksen taustalla siintää Isosanta II. Teleobjektiivi litistää perspektiivin ja etäisyydet näyttävät kuvasssa lyhyiltä. Välimatkaa on kuitenkin puolisen kilometriä.


Näkymä Munakariin, Isosanta II -lavalta. 



Lopuksi kaksi lintuharrastajan painajaista: Lidlin kahdenkympin kiikari jonka
ymppäsin jokseenkin käyttökelvottomaan monopodiin....

... ja Kenkon lens2scope kaukoputkiadapteri, joka toimii tämän 70-luvun Soligorin (80-200mm)
kanssa melko hyvin. Suurennus on 8-20 x  ja piirto huomattavasti parempi kuin nykyobjektiiveilla.
Himmenninkin toimii, ja antaa hyvässä valossa hyvän kuvan.
Joskus pitää ottaa tämäkin matkaan mukaan, sellaiseen paikkaan jossa ei ole muita, 3000 euron Leica-kaukoputkiensa ja 1000 euron puujalustojensa kanssa katsomassa.




Reitiin voi tutustua netissä, muunmuassa täällä:
http://pori.maps.arcgis.com/apps/MapTour/index.html?appid=03e3cb8a832f4c939c6271cf770adf86&webmap=0aad0755b96a405d9cfcc7cba82abbf1




Kuvat 11.  ja 12.5.
teksti 13.5.2015



Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...