tiistai 30. kesäkuuta 2015

Suistomaalla

Kokemäenjoen suisto avautuu Enäjärven kohdalla  Pihlavanlahdeksi. Ruovikko laajenee hiljalleen, ja lahdelle johtavat väylät kapenevat samalla kun jokiuomista purkautuva liete madaltaa vesiä.

Pihlavanlahdelle täytyisi tehdä jotain. Ruopata, niittää, tehdä toimenpiteitä tulvasuojelun ja luonnonsuojelun välillä niin että molemmat lähtökohdat toteutuvat, mutta eivät kumoa toisiaan.

Käyn silloin tällöin Teemuluodon lintutornilla. Lintujen sijasta välillä tallentuu vain maisemakuvia. Molemmat ovat tavoitteitani, kun kameran putkineen raahaan pitkosten läpi tornille.

Eilen oli kuuma ja kostea ilma. lintuja en päässyt kuvaamaan. Ne olivat piiloutuneet toimiinsa, ruovikkoon ja rantametsiin. Pesintä on edelleen käynnissä, kun kesä antoi odottaa itseään. Otin tapani mukaan tavallisten yksittäiskuvien lisäksi sarjan vierekkäisiä kuvia maisemasta, jotka yhdistämällä yhdeksi kuvaksi muodostuvat panoramakuvaksi koko näkymän leveydeltä. Kävin läpi tämän vuotista kuvasaalistani, ja tein kolme saman kokoista panoramakuvaa Teemuluodon tornista avautuvasta näkymästä suistoalueelle ja pihlavanlahdelle.

Uusimmasta; eilisestä huhtikuun alkupuolelle.

29.6.2015

18.5.2015

10.4.2015




Ettei jäisi pelkäksi vertailukuvaukseksi, niin pari "luontokuvaa"


Kurjenmiekkoja kasvaa ruovikon joukossa ja polun varrella runsaasti


Kultakuoriainen, jonka saattaa sekoittaa kuparikuoriaiseen tai toisin päin.
En minä tiedä. Kysyin netistä, ja kertoivat olevan sellainen lajiltaan

Pihlavanlahden suuntaan


___________________________________________________________________________________

kuvapari kesäkuun loppu / huhtikuun alku:












Paikoin vaikeakulkuista


 Myllyt pysähdyksissä. Samaan aikaan Porissa laajahko sähkökatko.
Vääräleukana voi sanoa, etteivät myllyt pyöri koska on sähkökatko




Palaan aiheeseen syksymmällä. Mutta lahdelle  aiemminkin, mutta veden puolelta.



sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Vene vesille ja pieni lenkki

Meillä on pienehkö tasaperäinen  soutuvene, ja siinä perämoottori. Tänään vene pääsi pidemmäksi aikaa elementtiinsä, oleiltuaan paria reissua lukuunottamatta perävaunussa, tallin suojissa Porin keskustassa.
Sain veneelle paikan ystäväni laiturissa,  jonka sijaintia en kerro. Olen hyvin kiitollinen.

Tiedustelin venepaikkaa Porin kaupungiltakin, mutta sain vastyauksen ettei jokirannan venesatamissa ole einuttakaan paikkaa vapaana. No se siitä, mutta jokunen pienen veneen paikka olisi kyllä järjestettävissä Raumansillan kupeesta. Raumansilta on se joka johtaa luotojen alueelle. Siis Kirjurinluotoon. Ympäri vuoden.

Aika nopsaan tuonoh saisi juntattua kymmenkunta peräpaalua lisää, ja 10 venepaikkaa lisää kaupungin kirstuun rahaa tuottamaan. 80 euroa pyytävät kapeimmasta venepaikasta vuokraa vuodessa. Tai kesässä.

 Kävin viime viikolla joku päivä kuvailemassa Porin Oluttehtaan purkutyön tilannetta. Samalla poikkesin rannassa katsomassa matalan pään venepaikkojen tilannetta. Vettä kyllä piisasi pienen veneen tarpeisiin, vaikka vesi oli matalalla. Ensimmäinen paikka Raumansillasta lukien on numeroitu numeroksi 27. Siitä kirkon suuntaan numerot kasvavat.

...Viimeinen tyhjä, ilman peräkiinnityspaaluja jäänyt paikka on numero 36. Kymmenen tyhjää paikkaa siis. Keulakiinnitysrenkaat on ajat sitten jääneet ruohon alle, ja penkan parrut ovat hieman heikossa hapessa.
Mutta kylllä tähänkin veneensä laittaisi olemaan.

 

 se siitä.
Vene meni vesille, ja ajettiin lenkki ennen kun pantiin se laituriin.


Navigaattori piirsi sinisen viivan osalle matkaa. Pistin sen päälle vasta Kivinissä, kääntöpisteestä paluumatkalle lähdettyä. Viiva jatkuu kartalla, mutta rajasin loput pois.
En näillä vesillä navigaattoria tarvitse. Vedet ovat tutut. Mutta se toimi nopeusmittarina, kun vedettiin vaappua veneen perässä raumanjuovalla. Sopiva uisteluvauhti on noin 4-5 km/h, välillä voi laskea hetkeksi kolmeenkin.
Pohjaonkea harrastettiin vähän aikaa paikassa joka on hieman Pilhlavan lahden suuntaan kahden jokiuoman yhtymäkohdasta.

Kokemäenjoen kaksi loppuhaaraa: Raumanjuopa (loppuosassaan Kyläsaarenjuopa kuvassa oikealla), ja isojuopa (tai Luotsinmäenhaaraa, kumpaakin nimeä näkyy kartoilla) yhtyvät ja joki laskee Pihlavanlahteen. Kuva otettu vastavirtaan.


Lahden suulla oli melko monta venekuntaa kalastelemassa. "Huviveneitä" ja jettejäkin oli liikkeellä.
Etualan herra oli varustautunut korotetulla peräpenkillä, joka on hyvä ja toimiva ratkaisu. Peräpenkit ja muutkin veneen tuhdot pakkaavat olemaan liian matalat. Jalat puutuvat ja perse ei kestä.


Hevosiakin uitettiin. Melkoinen melske ja polske kuului kauas. Kuva, kuten kaikki vesiltä otetut eivät laadultaan riitä kertomaan. Pokkarilla kun ovat ikuistettuja.


Pohjaonkipaikkamme Kuralaari- nimisen paikan tuntumassa. Horisontissa Pihlavanlahti.


edellinen kuvauspaikka, mutta zoomi tapissa. Mäntyluodon iso kraana (nosturi siis) vasemmassa horisontissa, ja Kirrinsannan kaksi uutta tuulimyllyä. Lahdella näyttäisi olevan melkein ruuhkaa, mutta kuvan perspektiivi valehtelee.


Ennen paluumatkaa poikettiin Kivinissä eväillä ja helpottamassa luonnollista tarvetta. Siis kusella!




Vene rantaan, ja sitten kotiin.
Raumanjuopaa lasketellessamme, laitettiin vaappu perään. Tukkiluodon ja kolmihaaran puolessa välissä tuli reissun suurin ahven. Ei mikään iso, mutta pannukokoa kuitenkin. Saivat mennä perkuun jälkeen pakastimeen. Kun tarpeeksi kertyy niin savustetaan.






Poikkeuksellisesti jo toinen blogikirjoitus saman
päivän aikana. Tämä kuitenkin tuore, kun edellinen
pidemmän ajanjakson keräilyerä.
Porissa: 28.6.2015







-

Kalavehkeitä

Olen elvytellyt kalastusharrastusta, joka on ollut mato-ongintaa lukuunottamatta tauolla vuosi kaudet.
Juhannuksen jälkeinen aika on kulunut melko pitkälti varustelun merkeissä. Kesäisiä tai vakaampia säitä odotellessa. Kerran on käyty veneen kanssa vesillä, pari kertaa ongella. Jokunen paistoahvenkin saatu.


Varustehankintaa

Kalastusvälineet ovat kehittyneet paljon vuosien saatossa. Hinnat ovat laskeneet suhteessa välineiden toimivuuteen. Laadusta ei kannata kauheasti puhua, mutta käytettävyys riittää ellei ammatikseen ala kalaa hankkia.
Meinasin ensin tulla toimeen museoikäisillä välineillä, mutta kelojen osalta täytyi välineitä "päivittää".  Pistin myyntiin pari kelaa, ja niillä saadulla rahalla hommasin kaksi peruskelaa: hyrrän vetohomiiin, ja haspelin heittelyyn:

Tällainen  D.A.M. tehtaan kummajainen sai nopeasti uuden kodin, ja myyntihintaakin sille tuli riittävästi uusien väklineiden hankintaa varten.

Haspeliksi valikoitui äärimmäisen halpa kiinalainen, jonka merkki on kuvassa jäänyt puolan toiselle puolelle. Se ei minua tässä vaiheessa enää kiinnosta, koska merkillä oli tarkoitus vain siksi aikaa kun menin kotoa tietokoneen äärestä kelakauppaan ostamaan tätä nimenomaista kelaa. Käyttäjäkokemusten perusteella valitsin tämän, jolle ei luvata mitään kymmenien vuosien tulevaisuutta, mutta joka toimii juuri niin kuin sen haluan toimivankin.
Hintaa kelalla oli  11 euroa. Juuri niin: yksitoista euroa!

Alunperin minun piti hommata vain haspeli, mutta etsiessäni sopivaa mallia netistä, sähköpostiiini pomppasi aletarjous tästä Ambassadeurista joka hyrräkelakalastajien silmissä on varmasti pelkkä varjo jos sitäkään, perinteisistä Abun hyrristä.
Merkki on Abu, malli joku uusi 6600 -made in china.
Tarjous oli aleprosentilla 80. Kuitenkin normaalihinnaltaan yli satasen kela lähti nyt noin kolmeen kymppiin.  Sain viimeisen laatikossa olleen. Tarjouskampanjan ensimmäisenä päivänä klo 10.
Kela tuli vetohommiin.

Vavoista en kirjoita mitään, ainakaan nyt.



Museo-osastoa: mutta käytön rajoilla



Abumatic 30A itseni ikäinen (vm. 1965) umpikela, joka tosiaan kuuluu museoon eikä käyttöön.



Abumatic 70 - tätä voi vielä jossain vaiheessa kokeilla käytössäkin.



Isokokoinen Daiwan haspeli,  jolla on jo ikääkin mutta pääsee varmaankin jossain vaiheessa "töihinkin"







Vieheitä, uistimia, vaappuja; mitä niitä onkaan

Monen nyky-harrastajakalastajan mielestä näistäkin suurin osa kuuluisi museoon. Kehitys on kulkenut eteen päin, ainakin valmistajien mielestä.
Saattaa asiassa perääkin olla, mutta itse aion pärjätä "vanhoilla kuvilla", tai niiden muunnelmilla.
Tässä malliksi yksi monesta.


Tämä "kumikala" on Abu Cello Dip, jota valmistettiin 1969 - 1978.

Pakista tulii vastaan tämä Cello, jonka merkitys varsinkin kalastusmuistoissani valkeni minule vasta sen jälkeen kun olin netissä kysellyt kyseisen vaapun taustoja, kuvaa näyttämällä.
Cello oli "kova sana" joskus 1980-luvun alussa ja vielä puoli välissäkin, sen jälkeen kun sen valmistus oli jo lopetettu.
Innokkaiden hauenhakijoiden keskuudessa siitä puhuttiin, ja sitä etsittiin. Poistomyyntejä ei tuolloin tarvinnut pitää. Vaappu- ja uistinkauppa kävi omaa rataansa: aika tavaran kaupitsee, ajattelivat myyjät tuolloin, eikä hyllyjä tarvinnut saada tyhjiksi ennen sesongin loppumista.
Ettei mene vallan "kalajutuiksi", en puhu sellosta enempää.

" The Cello is made in a soft plastic with a rubber feeling. Both Cello and Cello Dipp are floating, even after sustaining plenty bitemarks of pike. The Cello and Cello Dipp originate from lures made by the American company BURKE.
Cello Dipp were created in four colours: BGL, D, S and RH."
lähde:
http://www.realsreels.com/baits/ABULures1960%27s.html

Otin tähän ensimmäiseen kalastuskirjoitukseeni, varusteosastolle esimerkkivieheeksi vain tuon Cellon. Vieheitä minulle on kertynyt hirmuinen määrä, ja niistä kirjoittamiseen meneisi useampi päivä ellei viikko.
Etenen pikku hiljaa ja palaan asiaan myöhemmin. Nyt täytyy lähteä laskemaan vene veteen. Viimeinkin. 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pyhäjärvellä mökkivierailulla

Tabletin panorama-ohjelmalla mökkirannassa otettu kuva
  
Juhannus oli ja meni. Eletään juhannusviikonlopun sunnuntaita. Monet viettävät vielä tänäänkin juhannusta, sen jälkimaininkeja.
Tiedotusvälineet päivittävät hukkuneiden, puukotettujen, ja muutoin jollakin tavalla juhannuksen vuoksi tai sen aikana henkensä menettäneiden summaa. Lopullinen saldo saadaan loppuviikosta, kun kaikki kotiinsa tai töihinsä palaamatta jääneet on laskettu.
Kesälomansa juhannuksena aloittaneet ja heinäkuun lopulla töihin palaavaksi aikoneet, mutta juhannuksena hukkuneet saattavat jäädä jopa tilastojen ulkopuolelle.

Juhannus on yöttömän yön aika, keskikesän juhla. Kesäpäivänseisaus, jonka lähimpään lauantaihin juhannuspäivä sijoittuu, on tänä vuonna 2105 tänään sunnuntaina 21.6. klo 19:38 Suomen kesäaikaa. Eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan talvipäivänseisaus. Aurinko paistaa tuolloin kohtisuoraan kohti Kravun kääntöpiiriä. Päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimmillään ja eteläisellä lyhimmillään.

Edellinen blogimerkintäni koski juhannusta itseään. Blogini perustuu enemmän kuviin kuin tekstiin. Koska kuvia jaksetaan katsella, mutta harva viitsii lukea tekstijaarituksia. Keskimääräinen nettisivulla vietetty aika on 10 sekuntia.  Menen siis asiaan; mökkivierailuun Pyhäjärvellä  ennenn juhannusta.

Saimme kutsun tuttaviltamme jo toukokuussa, ja matka heidän vuokraamalleen mökille Säkylään kävi juhannusviikon keskiviikkona. Vietimme hienon itapäivän, illan. Yövyimme ja palasimme kotiin juhannusaaton aattona torstaina.
Paikka oli rauhallinen ja mukava, puitteiltaan hieno ja mökki aivan Pyhäjärven itärannassa.


Laiturilta aukesi näkymä Emänkarin saareen, joka on ollut minulle erityisen merkittävä paikka. Kutsun sitä virallisesta nimestään inan poiketen Emäkariksi, tai Erakoksi jona sen monet tuntevat. Erakon saareksi sitä nimitetään, koska joskus siellä on erakoitunut kalastaja pitänyt kortteeriaan. Kartoissa näkyy edelleen jokin rakennus pääsaarella. Alue on luonnonsuojelualuetta, maihin nousu on kielletty. Varsinkin pesimäaikana joka nytkin on meneillään.
Saaren ympäristön vedet ovat kivikkoiset, mutta liikkumaan pääsee kuin vähän varoo. Vesi on kirkasta, ja pohjalla olevat puolen linja-auton kokoiset kivet näkyvät syvältäkin.
Tuon saaren ympärillä olen 30-35 vuotta sitten oppinut veneilyn ja kalastuksen asioita. Maissa en ole koskaan käynyt.

Pääsaari mökkirannasta zoomattuna.  Emme käyneet vesillä. Etäisyys kuvauspaikalta saareen 3,5 km
Pari karttakuvaa lopussa.



Emäkarin lisäksi Pyhäjärvellä on toinen isompi saari: Iissalo, kuvassa toinen vasemmalta. Vasemmanpuoleinen on Murhasaari. Iissalon edessä vielä Huilauskari. Järven muut, pienemmät saaret, sijoittuvat rantojen läheisyyteen.


Näkymä mökin terassilta järvelle on todellinen suomalainen unelma. Järvenselkä kimaltaa rantalepikon takana.



Otin mukaan pokkarin lisäksi "raskaamankin" kameravarustuksen

Halusin tallentaa mökin kohdalta avautuvan järvinäkymän. Siihen riittää pokkarikin, mutta laatua oli saatava. Edellä olevat kuvat on otettu täyskennoisella järjestelmällä, ja 24-105 L-putkella.
Otin matkaan mukaan myös lintuputken ja nopeamman rungon, koska aavistin näkeväni rannan tuntumassa itselleni ennen näkemättömiä lintulajeja. Eräänlainen "pihabongaus" siis; eli otin kuvia linnuista ja myöhemmin kuvia tutkiessani määritän lajit, jos kuviin on tullut minulle tuntemattomia lintuja.
Niin kävi nytkin.



Härkälintu - pari vietti aikaa melko lähellä rantaa. Soidinajan luulisi olevan näin juhannuksen tuntumassa ohi. Mutta eleet olivat kyllä vän sen suuntaiset. Ellei kyseessä ollut selän raaputus.

Telkät patsastelivat läheisellä kivellä. Kalatiiroja lenteli, samoin harmalokkeja. Jokunen naurulokkikin. Entuudesta tuttuja, mutta kuvasin kuitenkin.


Illan tullen


Juuri kuoriutuneet vesiperhoset aloittivat pinnan tuntumassa tanssin, kun aurinko laski alemmas. Iltaseitsemän paikkeilla.  FaceBookin laajassa ryhmätarjonnassa on muunmuassa Suomen ötökät- niminen ryhmä, jossa kysymällä selviää miltei laji kuin laji. Kysyin, ja sain vastaukseksi: Kyseessä melkoisella varmuudella pitkäsarvisirvikkäiden (Leptoceridae) heimoon kuuluva vesiperhoslaji. 








Härkälintu alkoi napsia vesiperhosia lennosta. Ajatukseni kulkivat perhokalastuksen maailmaan, katsellessani tätä luonnontapahtumaa. Siitä aiheesta saattaa tulla jossain vaiheessa tulevaisuudessa kirjoituksen aihetta, kun olen tarpeeksi perehtynyt asiaan -lähteäkseni käytännön "harjoituksiin".
Kalastuslupien hankkiminen ja harrastuksen elvyttäminen onkimisesta ja pilkkimisestä kokonaisvaltaisemmaksi pyörii päässäni koko ajan tihenevään tahtiin.




Luodetuuli siirtyi lounaan puolelle ja  tyyntyi hiljalleen illansuussa. Etelän ja lounaan suunnassa nousi illalla saderintama, joka jossain vaiheesa yötä saavutti koko järven.



Illan tummuessa, pilvet korostuivat taivaalla. Auringonlaskuun on tässä vaiheessa vielä aikaa. Molemmat saaret: Emäkari ja Iissalo piirtyvät horisonttiin.

Gustave Doré (1832–1883) on taiteilija jonka mahtipontisia teoksia on käytetty vanhojen perheraamattujen kuvituksena. Niissä esiintyy usein tämän kuvan kaltaisia valoilmiöitä, joita "valokuvapiireissä" nimitetään jeesusvaloiksi. Kun sellainen osuu eteen, on vaikea olla kuvaamatta.
Järven toisella rannalla valaistuksen osakseen saava metsämaisema pääsee oikeuksiinsa täysikokoisessa kuvassa. Tässä ja klikkaamalla suurenevassa kuvassa siitä on nähtävissä vain aavistus.

Kuvasin auringonlaskun jälkeen vielä muutaman ruudun lentäviä yölintuja. Lintuputkeani on netissä haukuttu "pimeäksi suttuputkeksi", koska sen valovoima pitkäksi venytettynä on 6,3. Siis suurin aukko/pienin lukema. Se ei ole siis katu-uskottava luontokuvauksessa.
EIKÄ TARVITSEKAAN olla jos sillä käsivaralla kuvattuna saa ylläolevan kaltaista laatua silloin kun valoa on vähän.
Kun valoa on vähän, se tallentuu kuvaankin vähänä. Mikä hämäräkuva sellainen on jossa on valoa!
Totta kai valovoiman puute on kompensoitavissa herkkyyden nostolla ja automatiikan käytöllä silloin kun tilanne on päällä, eikä olla kuvaamassa jotain hääparia alttarilla. Kuvaan saattaa tulla ja tuleekin rakeisuutta. Mutta siitä saa suurimman osan pois kuvankäsittelyohjelmalla, ja loppu saa kuvassa ollakin. Se kuuluu tämän luonteisiin kuviin osana kokonaisuutta ja tunnelmaa. Ihminen ei näe hämärässä yksityiskohtia näinkään terävinä. Miksi kameran pitäisi.


Kuvattuani linnut, laitoin "oikeat" kamerat pois. Palasin kuitenkin rantakiville, ottamaan kuvan auringonlaskusta. Sen otin tabletilla.

Vuosi sitten, kesä-heinäkuun vaihteessa:  kuvasin auringonlaskun täysikennoisella ja primelasilla Kristallirannan aallonmurtajalla. Muutama kilometri tämän mökkin sijainnista etelään.


Ilta pimeni yöhön. Mutta pari kuvaa päivältä -ja karttaa












Kartalla mittaviiva mökin rannasta Emäkariin. 


Reitti jonka olen ajanut veneellä kymmeniä kertoja Vaskirannasta erakkoon ja takaisinkin, kun tätä tässä kirjoittelen. Vietin melko paljon viikonloppuja ja kesäpäiviä enoni mökillä Vaskirannassa, 70- ja 80-luvuilla.
Kun aloitin ammattikoulun 1981, vietin melkein koko syksyn viikonloput mökillä. Äitini vei minut perjantaisin, koulun päätyttyä mökille, ja haki sunnuntai-iltana takaisin. Oli siinä hänellä ajamista.
Vietin tuolloin yksinäni "erakkoelämää" mökillä ja järvellä. Käytössä oli iso tasaperäinen Terhi, ja siinä käsiohjattava 20 hevosvoimainen Archimedes. Suurin lainsallima moottoriteho ilman ohjauspulpettia/ rattia ajettavaksi.

Mökillä ja järvellä käyminen harveni huomattavasti, kun tapasin tulevan ex-vaimoni jo ennen ajokortin saantiani, vuoden 1982 alussa. 1983 sain ajokortin, jonka jälkeen järvellä käynti hiljalleen päättyi kokonaan.
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin voi ajatella kaikkea mennyttä jo selkeämmällä tavalla ja todeta että onneksi järvi on edelleen olemassa.



Porissa: 21.6.2015


_

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...