tiistai 29. syyskuuta 2015

Ruskaa ja paskaa


Otsikko on ruma mutta tavallista suomalaista puhekieltä. Älkää takertuko siihen vaan katsokaa vaikkapa tätä, mielestäni melko postikorttimaista maisemaa Noormarkusta. Kuva on otettu keväällä, mutta muokattu tähän asuun vasta eilen. Kun ei ollut muutakaan tekemistä.



 ________


Aamulla oli  maan rajassa miinuksen puolella. Mutta vain paikoittain tai paikoitellen. Mittari näytti pari astetta plussaa, virallinen mittauspiste tasan yhtä.
Mutta se ja sama; syksyn viilein aamu. Kylmältä ei tunnu.

Puiston puiden lehdet kellastuvat. Viime vuoteen verrattuna viikon verran "myöhässä". Värimaailman kuvaaminen on tähän aikaan vuodesta suosittua, eikä ihme:  Onhan se kaunis.
Kuvasin pokkarilla ja osin "järkkärilläkin" ikkunastani avautuvaa maisemaa vuoden ajan joka päivä. Nyttemmin vain silloin tällöin, ehkä kerran viikossa kuva, tai kun on kuvattavaksi yltävää nähtävissä.



Tarvikehankinta ja päivittyminen


Tabletin käyttöjärjestelmä päivittyi yöllä versiosta 8, uusimpaan versioon joka taitaa olla jotain 9.0.1.
Sen mukana tuli uudistuksia ja parannuksia vakauteen. Hyvin tuo on toiminut vanhallakin, ja yleensä en piittaa päivityksistä päivittämisen tähden. Moniajoa olen kaivannut ja se on nyt toteutettu.

Käytän tablettia enimmäkseen lehtien lukuun ja elokuvien katseluun. Mutta on siinä kamerakin. Ja mukava kuvankäsittelyohjelma arkipäiväiseen yksinkertaiseen käyttöön.
Kortinlukija on kuitenkin jäänyt pois sen varustelusta. Se täytyy hankkia erikseen, jos kokee tarvitsevansa. Minä koin, selasin nettiä, ja totesin että on tosiaan "tyhmää maksaa liikaa". Giganttiin siis. Seillä 20 eur, muualla melkein tuplat ja parissa kaupassa triplat. Ei saa tarvikkeena.

Mutta inhoan siinä kaupassa asioimista. Olivat minun kaltaisilleni luoneet systeemin nettiin jossa saattoi "tilata" haluamansa kamppeen ja noutaa sen liikkkeen aulassa sijaitsevasta noutopisteestä. Maksaakin sen sitten siinä samassa paikassa. Tilasin, menin ja maksoin. Ja kaikki toimi niin kuin pitikin. Tämä osaa RAWitkin, jopa canonin uudemmat versiot.

Kortinlukija toimii hyvin, mutta siinä on jokunen oma kommervenkkinsä. Hakemistorakenne pitää olla tietynlainen ja tiedostojen nimet kameran laatimia alkuperäisiä. Muutoin ei näy sisältöä. Apple on melko neuroottinen joissakin asioissa, mutta eipä siihen tarvitse mitään virusohjelmia laittaa. Tai en  ainakaan minä laita. Kukin tehköön miten tykkää.


Kortinlukija ei anna ainakaan pikaisen tutkimisen perusteella käyttää muistikorttia massamuistilaitteena. Eli tieto kulkee vain kortilta tabiin. Ei päiin vastoin. Netin yli siirto tabletilta isommalle koneelle jatkuu siis edelleen. Käytän siihen Flickriä. <------- tuossa on linkki!
Kuvakirjasto osaa exifit; kuvatiedostojen metatiedot joista voi katsoa miten kuva on muodostunut ja milloin. Kun kyseessä on "puhdas" tiedosto johon ei ole tehty nimelllätallennuksia.

Otin pari kuvaa ikkunasta: Pokkarilla ja nyt myös tabletilla. Liitin niiden "exifit" kuviin, ja muokkasin nettiin sopiviksi. Kuvia ei ole käsitelty muutoin, eli ovat vertailukelpoisia.

Olympus Tough - pokkarilla otettu, aivan tavallinen "räpsy". Tekstitkin saa luettavaan kkoon kun klikkaa kuvan isommaksi.


iPadin kuva vastaa huomattavasti enemmän todellisuutta. Dokumenttikamerana se on hyvä.
Mutta melko outoa ottaa kuvia mokomalla lätkällä. Kuvan exif-tiedoista voi todeta että kameransa speksit ovat aika mojovat, mutta laadullinen puoli on massatuotantoon ymmärrettävästi sovitettua tavaraa.




Laitan vielä yhden valokuvausteknisen havainnon, heille joita aihepiiri  kiinnostaa. Tämähän on valokuvablogi.




Kas kun  7D mk2 ei tue laajennusta alle 100 ison. Vanha 5D 0-markki sen sijaan laajennettuna 50 ISO. Filmiaikana pienellä isolla haettiin enennkaikkea rakeettomuutta: Kodak ektar 25 ISO.

Kaikki pitää kokeilla: en ole tarvinnut ISO 50 arvoa vielä mihinkään, mutta ainakaan kohinaan se ei vaikuta kun muut asiat ovat kunnossa. Kuvapari just nyt, 5D ikkunan läpi 24-105 4L @105. Molemmat f8, aika lyheni puoleen: 1/100:sta 1/200:aan kun iso tuplautui. Eli kaikki sääntöjen mukaan. Pieni 1:1 rajausero rawkonvertterissa. Ei säätöjä vaan suoraan "save image as-" ja "save for web, 100%"
Isolaajennuksella ei saada nyky-digiaikana muuta etua kuin ND-suodattimen korvaavuus silloin kun valoa on liikaa eikä lyhyinkään  valotusaikakaan ole riittävän lyhyt. On muitakin tilanteita, mutta ne selviävät vastaan tullessaan.

7D-rungon lyhyin valotusaika on 1/8000 s. Puolet nopeampi kuin 5D:n josssa isolaajennus 100 isosta 50 isoon on. Eli sen takia siinä ei ole alapään isolaajennusta.
Natiivi riittää.


Samoin tämä tältä päivältä, tai aamulta.
Menkää ulkoilemaan!






__

maanantai 28. syyskuuta 2015

Oi kuu - hopeinen kuu - super-Q

Kuu pimeni tänä aamuna. Itse pimenin illalla, ja heräsin tietoisuuteen kello 9.
Superkuu oli ollut ja mennyt. Pian on lokakuu, ja minusta näkee sen.

Mutta otin aamukahvini lomassa kameran ja objektiivin.
Lisäsin telejatkeen, ruuvasin statiiviin ja kokeilin. 



Soligor 80 - 200 millinen zoomi 70-luvun puolivälin paikkeilta. Valovoimaa 3,5 päästä päähän.
Putken ja rungon välissä m42 kierreadapterin lisäksi Kinotelex 2x telejatke joka tuplaa polttovälin 400 milliin. Samalla se vie yhden aukon valovoimasta, mutta kennon ISO-kesto on ainakin 6400.
Tarkennus on käsi- samoin aukko. Sähköistä yhteyttä edes tarkennusassistentin muodossa rungon ja lasin välillä ei ole. Kameran tähyslasi on mallia digi ja AF; 64 ristikkäistä tarkennuspistettä ja vaikka mitä. Leikkolasi olisi parempi. Tai se assistentti, joka piippaisi kun tarkennus on "fix".


Otin muutaman kuvan "testimaisemastani", jossa on kaikenlaista hankalaa huomattavaa. Kameralle vaikea paikka, käyttäjästä puhumattakaan.


Täytyihän vertailukuva ottaa. Ruuvasin antiikkilasin pois, ja naksautin tilalle  lintutorven: sigma 150-500. Zoomi 400 kohdalle ja jokunen kuva. Itseasiassa paljon enemmän räpsyä kuin soligorilla. Tv eli ajan esivalinta, ISO automaatilla jotta vertailukelpoisempi.
Perseestähän tämä on kun vertaa manuaalilinssiin.


Näiden pikaisten otosten perusteella kannattaisi ehkä kuvata vanhalla lasilla, ja heittää sigma seinään?
Ei sentään. Mukana oli tuuria, ja aihe paikallaan pysyvänä helppo. Kun mennään lintutorniin niin soligorilla ei tee oikeastaan mitään.

Ai että missä se kuukuva on? Kuten alussa kirjoitin, nukuin tietoisesti kuunpimennyksen ohi.
Katsokaa iltapulujen lukijan kuvat. Siellä niitä on. Jollei sattunut olemaan pilvessä. Se kuu.


perjantai 25. syyskuuta 2015

Porin päivä, tai -päivät

Valkkasin "kansikuvaksi"...

Probleemin (Kajustavlan), luonnossen maalaukseen Symposion.
Tai maalauksen ensimmäisen version.
Koska tämän vuoden Porin päivä merkitsee minulle pääasiassa Gallen Kallelan näyttelyyn menemistä. Siitä vähän jäljempänä. Mutta ensin muutakin.





Porissa on syyskuun lopussa periteenä porinpäivä,...


Porin päivä, tai jompi kumpi monikossa. Se tai ne- alkoi eilen. Ja jatkuu viikonlopun. Porilaiset sanoo et o poripäivät. Sillon pääsee museoihin ilmaseks. Enne päääs uimahalliinki, mut ei enää ko se o nii kallis laitos. Emmää ainakaa oo huamannu et olis ilmotettu et eres pihlava hallii pääsis.

Määki sit kävin paris museos. Ensiks Luantotalo arkkii, mikä kuuluu osan Satakunna museoo.
Siäl o kaavenäyttely. Semmosii houkutuslintui ko hyvi tiärätte. Mettämiähet niit käyttää linnustukses. Ei siit enempää, mut hianoi tekeleit oli näytil.














Lähdin pois (ja nyt kirjakielellä loput) ja jatkoin Satakunnan museoon, maakuntamuseoon Hallituskadulle. Siihen kamalaan betonikolossiin niin ko porilaiset ruukaa sitä sanoo



 Lähteissäni kuvan Otavankadun ja Länsipuiston kulmasta, Vapaudenkadun suuntaan. Ihan vaan dokumentiksi siitä missä vaiheessa puiston puiden lehtien pudotus on. "I'll be back"


 


Museon kulmalla on tuollainen patenttiankkuri. Lieneekö joku muistomerkki vai muuten vaan . Täytyy ottaa selvää asiasta ja panna sitten Face Bookkiin; patsas / muistomerkkikansioon jos on.


Museossa oli vaihtuvissa näyttelyissä Akseli Gallén Kallelan freskoluonnoksia ja akvarelleja näytillä. Ja jokunen museon kokoelmiinsa lahjoituksena saama taiteilijan tuntemattomampi teos.
Vitriinniin oli pantu näytille paletti ja jokunen suti.
En lämmennyt teoksia kuvaamaan saakka, vaikka hienoja olivat ne. Kuvaaminen ei ollut erikseen kielletty, mutta tuskin kovin suotavaakaan . Joten tyydyin ottamaan kuvan seinälle tykitetystä AGK-ornamentista.



Museon perusnäyttelyn puolelta bongasin kuvaan tykin, joka on kaivettu jostain viikkarin pellosta. Näyttää kovasti laivatykiltä. Tosin alusta on jälkeenpäin jossain ammatikoulun puupuolella varmaan tehty. Putken pituus luokkaa 60-70 cm. Eli ei mikään haupitsi.



Sitten viimein kuva jota koitin ottaa joskus kevättalvella, mutta tuli pelkkää valkosta lätkää. Museon perusnäyttelyyn kuuluvan puotikokonaisuuden ikkunan valomainos.

Tällaista kuraa kuvassa yleensä.



Lähdin museosta kahvilan, takaoven kautta. Kun autoni oli sillä puolella laitosta. Mutta ennenmuuta halusin ottaa kuvan museon parvekkeelta joen suuntaan. Samaan kuin heinäkuussa jazzien aikaan.
Pistin sen tuohon alakuvaksi, ja liitin mukaan vertailukuvaksi jazzien avajaispäivän näkymän. Silloin ei ollut vielä niin sanottuja jazzareilla kävijitä paljoa paikan päällä. Mutta väkeä kuitenkin.
Alakuva esittää sitä, miltä paikka näyttää noin 330 päivänä vuodessa.
Kelpaa.


Kotio päin


Kotikulmien tuntumassa oli käynyt pieni kolaus. Mutta suuri liikekannallepano ja ruuhka. Itsenäuisyydenkadun ja Antinkadun risteyksessä on liikennevalot, jotka näyttää vihreää antinkadun molemmista suunnista tuleville. Siinä on jonkun mukanakulkevan paskahuusin kuskilla mennyt liikennesäännöt yli ymmärryksen ja laulu on valmis.
Panin kuvan uutisvinkkipostiin ja vaikka mihin lukijankuvasysteemiin paikallislehteen, kun olin niin pirun innoissani saamastani sensaatiokuvasta.
Mulle on silti aivan yks jonkun-valitse-itse maku, julkaisevatko ikinä missään. Aikani kuluksi touhusin.

Niin kun tämän riipustuksenkin.
Hyvää porinpäivää vaan itte kulleki. Tasapualisuudest en mitään tiä. Tai sen verra ettei sitä oo.


__







nfhf

tiistai 22. syyskuuta 2015

Syyskuun kuvasatoa ja tekemisiä. Lopussa asiaa nykymenosta

Edellisestä "bloggauksesta" jo luvattoman paljon aikaa. Monta kertaa on pitänyt laittaa kuvia ja tekstiäkin, mutta koneen ääreen kuvia perkaamaan istuttua pää on tyhjentynyt eikä mitään ole saanut aikaan.
Yksittäisiä juttuja olisi ollut useita, mutta tuntuvat niin vähäpätöisiltä muille jaettavaksi ettei motivaatiota ole riittänyt. Mutta laitetaanpa tällainen pidempi "litania" kuvia, ja tapahtumakuvauksia niiden lomaan, vähän luettelomaisesti.

14.9. Etelärantaa ja kirjurinluotoa kävelemässä. 

 
 Satakunnan musen kohdalla, Etelärannassa on tällainen mittauslaite, jonka näytöllä vaihtelevat veden korkeus ja -lämpötila. Lisäksi näkyy käyrä vedenkorkeuden vaihtelusta viimeisen vuorokauden ajalta.

 Pitkä korkeapaineen jakso painoi vedenpinnan lähes 50 senttiä keskivedenkorkeutta alemmas. Matalapaine tuli, ja vettäkin on satanut, mutta edelleen melko matalalla.

Vedenpinnan mataluus näkyy "sähkölaitoksen rannassa".

 


...samoin Barco-ravintolalaivan perässä. Entinen hiekkajaala makaa joen pohjassa. 


 Kirjurinluodon nokassa, "ankkurillakin" rantamuuria runsaasti näkyvissä.




 Kuvasin kirjurinluodon lintuhäkeillä kauniitakin näkymiä. Mutta tämä pisti eniten silmääni ja jäi mieleen. "Koristekanalta" on mennyt jalat alta, ja lajitoverit eivät tunne myötätunoa vaan nokkivat sairaan yksilön vereslihalle. Ei jaksanut kolmea askelta enempää enää ottamaan.
Pistin asiasta sähköpostia puiston vastaavalle mestarille, ja kuvan liitteeksi. En ole paikan päällä tuon jälkeen käynyt, joten en tiedä onko kana päässyt pois. Mutta vastausta tai edes kuittausta ilmoitukseeni ei ole kuuulunut. Ylimielistä tai ainakin välinpitämätöntä touhua, sanoisin.



 16.9. Veneen nosto

Viimeinen vanavesi huvilajuopaan - tänä vuonna. Saattaa olla etten palaa, kun traileriveneily saattaa olla ensi kesän tapa veneillä.




Huvilajuovasta Raumanjuopaan kääntyessäni "hana" aukesi kuten vesillelaskussakin. Rakeita, suuria pisaroita, tuulenpuuskia. Mutta olin tuulilasin suojissa enkä kovasti kastunut.



Karjarannan kerrostalokompleksia, kaupunkiin saavuattaessa. En sanoisi mokomaa aluetta miksikään huippupaikaksi. Ahtaasti rakennettua tönöä vieri vieressä. Parkkipaikat kortilla, ja jokinäkymä pelkkää pusikkoa.




Paatti trailerilla, Karjarannan luiskan kupeessa. Hyvin nousi, ja tojo veti kummemmin ruopimatta.




Just' eikä melkein keskellä traileria. Pohja melko puhdas. Moottorin rikissä ruskea rantu, kun on matalan veden vuoksi ollut ylös nostettuna laiturissa. Parempi niin ettei koko riki ruskeana.




Säilytyspaikalla. Keksiköön katsoja, miten se on tuonne saatu.




Kännykkäkuvasarja luiskalta.



18.9. Putsailua


Vettä tuli melko runsaasti pari päivää sen jälkeen kun nostin veneen vedestä. Lähtivätpä suuremmat kurat, mutta puttsattavaa riittää silti. Pohjan puoli on siisti. Paikkamaalauksia siellä täällä.



Konttorin puoli. Kuomulle täytyisi tehdä jotain. Samoin onnettomalle kuskin penkille. Käytännöllisyys ja mukavuus menköön entisöinnin edelle joissain tapauksissa.





Kriittinen huoltokohde: Starttimoottorin ja vauhtipyörän hammaskehän rasvaus. Bensafiltterikin, mutta nämä hommat saavat vielä olla, kun ei tiedä vaikka laittaisi paatin vielä päiväksi veteen jos kelejä piisaa. Yllättävän siisti ja uuden näköinen tuo ilmanputsarikoppa. Tai mikä lie pömpeli.


Kaksipyttyinen on tämä mylly.



Pakoäänet ovat melko kovat. Voisikohan niille tehdä jonkun viritelmän tuohon


Valojen toiminnan testaus. Takavalo hieman hankalassa paikassa. Näkyyköhän tuo edes sääntöjen mukaisesti...


Partaassa on ollut tarrat: Marino Mustanga V-15 GT. Hillityn värisinä uusi tarroitus voisi menetelläkin, mutta en kyllä halua suuresti mainostaa muille vesilläliikkujille mikä vene on kyseessä.
Pitäkööt Vatorina, mihin olen törmännyt pari kertaa ja saanut melkein riidan aikaan kun olen vastannut että ei helvetissä.  "Onko sulla jotain vatoreita vastaan?!"
Ei tietenkään, muta jos mulle olisi myyty vatrori mustangina niin . . .


Taiteellinen näkemys


19.8. Räpsöössä ja Kallossa


Vähän puhalteli lännen puolelta. Lähdettiin ulkoilemaan. Ensin reposaaren takarannalle.




 Riikka Noukki tyrnien lisäksi ruusunmarjoja, joista keitti hillon. Sopiva lajike kuulemma. Osa marjoista oli mätiä sisältä, osa jotain piikikästä lajiketta. Mutta kuitenkin hyvä löytö


 Tyrnipuskat oli melko nypityt, kun paikka on suosittu ja tunnettu.


 Takarannan kallioissa on paljon entisaikain merimiesten kaiverruksia. Sitten on tällainen vähyän modernimpi "fontti", ja nuoli joka osoittaa suuntaansa.


Tyrniä



Ajeltiin Räpsööstä Kalloon.

BSF:llä (pursiseura) yhteisnostopäivä




 Isokoskelo


Kallon nokan kalliot on suosittu valokuvauspaikka. Tässä kuvataan pariskuntaa joka saa pian perheenlisäystä. Kuvaaja puskassa. Otin lonkalta ohimennessäni tämän kuvan julkiselta paikalta.


"Pakollinen" satamabongauskuva. Lisäsin tämänkin Flickriin tekemääni laivakuva-albumiin.



Mäntykallon puolella:
Joka paikassa toitotetaan kalloa. Mutta harvemmin tuota toista puolta, jossa pääsee olemaan aivan omassa rauhassaan. Etsivä löytää.






21.9. Preiviikin metsässä ja Makholman rannassa

Mentiin ensin Preiviikiin, mastojen läheisen metästien varteen katsomaan olisiko suppilovahveroita.
Viime vuonna oli, tosin niukalti silloinkin. Nyt ei ollut nimeksikään, tai ehkä nimeksi. Ehkä nousevat vasta myöhemmin syksyllä.





 Mustikkasato on tänä vuonna ollut hyvä. Edelleen paljon marjaa metsässä. En ole marjanpoimija.



 Hämähäkki. On siellä.



Ruskaa tekee. Värikästä on.



 Joku oli nakertanut.



 Etana tai joku nuljaska-eläin.



 Sammalen tasolla



Kiven päällä kariketta ja sammalta johon oli tämä karvavarsi juurtunut.
"Floora" olisi mielenkiintoinen kuvauskohde. Mutta joku mättää mättäissä.





Kokeilin kameran HDR-automaatiota. Ei jälkikäsittelyä


Sitten Makholmaan







Kalastaja toi perkeitä pienen saavillisen kiven päälle lintujen syötäväksi.


... sanoi että näin syksyllä lokit ja muut ovat aika nirsoja, tai ei muutan vaan kelpaa niin kuin keväällä.
Pistin kameran kuvaamaan "haaskaa" siksi aikaa kun haahuilin muualla rannassa. Ei tullut lintuja, ainakaan vielä.





Huhtikuussa vuosi sitten perkeet kelpasivat lokeille. Kiven päälinen tyhjeni kymmenessä minuutissa.


Pätkä videota ja äänimaailmaa Youtubeen





Otsikkoon pistin viitteen kirjoituksen lopppuun.
Turhauduin, josta kerron lyhyesti.



Otin joku päivä kuvan kolmesta puun lehdestä, jotka Riikka keräsi veneennostopäivänä. Tyttärellään on koulussa tehtävänä puiden lehtien keruu, ja niiden tunnistaminen sekä kasvupaikan sun muun kuvaileminen. Tehtävän tehtäväkseen saanut oli jo tehnyt, mutta jokunen ylimääräinen oli vielä mahdollista lisätä. Ja kiinnosti itseämmekin
Nuo kolme lehteä osoittautuivat vähän oudommiksi. Laitoin kyselyä kuvan kera (hyi h..tti kun inhoan sanaa kera) erääseen sosiaalisen median luontoryhmään. Lajit selvisivät, ja osoittautuivat tavallista koulubiologiaa inan vaativammiksi tunnistettaviksi. A:Hopeapoppeli, B: Loimaankoivu, C:Haavan muunnos.

MUTTA:
Joukkoon eksyi kommentoijia jotka olivat jotenkin katkeroituneita tai muutoin kieroon kasvaneita. Jäkättivät ettälasten pitää selviytyä itse tehtävistään. Aikuiset eivät saa auttaa "läksyissä". Kysysjän pitäisi kerrata koulubiologiansa, jonka on suorittanut loppuun vuonna 1981.
Onko tästä maailmasta tullut mielipideilmastoltaan noin julma? Vai onko sitä ollut aina. On.
Netissä on hyvä huudella mitä sattuu, ja saada jotain ihme tyydytystä sille että on niin ilkeä ihminen että vaivautuu tämmöisiä kommentoimaan.
Sama mentaliteetti on levinnyt joka alueelle. Maahanmuutosta ja muusta politiikasta puhumattakaan. MIstään ei voi oikeastaan olla enää enempää "mieltä", kun leimautuu aina joksikin. Vaikkei olisi lopulta kiinnostunut mistään "päivänpolttavista" asioista. Elet ole suvakki, olet rasisti. Ellet porvari, niin punikki. Tai jotain. Itse en ota jyrkkää kantaa mihinkään. Mutta ihmisiksi koitan olla.
Se siitä.

Tänään, tätä kirjoittaessani: 22. syyskuuta

Tein elämäni ensimmäisen ilmoituksen Luonnontieteellisen museon rengastustoimistoon. Saatuani siedettävän kuvan pihamme vakiovieraasta; rengastetusta mustavariksesta. Jään innolla odottamaan vastausta ilmoitukseeni.

Tällä videolla kyseinen herra tai rouva ilmoittaa
minulle että minut on nähty, parvekkeella piippu suussa




Kauhun tehostamiseksi

Käytiin Motonetissa, ostamassa matoja ja jokunen onkilaite. Muistin siellä, että täytyisi ostaa nappikuulokkeet iPadille. Yhdeksällä eurolla löytyi Koss:in napit, jotka ovat aikaisemmankin kokemukseni perusteella toimineet erittäin hyvin. Jotain kolmenkympin nappejakin oli, mutta valkkasin halvimmat.
Nyt voi pelätä oikein perusteellisesti, kun katsoo Netflixiä. Minulla on alkamassa joku kauhuelokuvakausi. Kauhu tekee joskus oikein hyvää sielulle, ja ruumiille. Suosittelen tuota kuvan Annabelle-elokuvaakin oikein kylmästi

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...