lauantai 31. lokakuuta 2015

Postia museolta ja havaintoja torneilta


Edellisestä kirjoituksestani ja kuvalisäyksestäni tänne, on kulunut melekin luvattoman pitkään. Lokakuu on lopussa ja alkamassa erilainen marraskuu. Odotan jo joulukuuta, jolloin pääsen aloittamaan työn uudessa työpaikassa johon minut valittiin 10 muun uuden työntekijän joukossa. Kyseessä on vanhusten palvelutalo. Koulutustani ja viimeistä ansiotyötäni vastaavaa työtä siis.

Olen miettinyt useamman kuukauden, mitä tekisin lopulla työurallani, jota on kuitenkin viitisentoista vuotta jäljellä, mikäli terveyttä riittää. Hoitotyö vanhusten parissa vetää minua edelleen puoleensa, vaikka vaikeuksiakin on sen lyhyen matkan varrella ollut sen verran että otin melko pitkän aikalisän.
Olen kuitenkin oppinut jotakin, ja tehnyt itselleni selväksi, miten aloittaa alusta paremmin eväin.

Työajatuksista harrastuksiin

Otsikon mukaisesti: sain postia Luomukselta - Luonnontieteelliseltä Keskusmuseolta, sen rengastustoimistolta johon lähetin syyskuussa havaitsemani mustavariksen rengastusnumeron - kuvan kanssa.


Kuvasin parvekkeeltamme mustavariksia. Yhden jalassa oli kuvasta tunnistettavissa oleva rengastusnumero. Olin juuri lukenut netistä, että rengastusnumeron voi lähettää rengastustoimistoon havaintona. Lähettämiselle on kätevä lomake jonka voi täyttää netissä ja liittää tässä tapauksessa mukaan kuvan. Kuolleen linnun renkaan voi lähettää löytöpaikkatietoineen kirjeitse. Luomus maksaa postimaksun.


 Sain muutaman viikon kuluttua ilmoituksestani sähköpostiini tiedot "löydöstäni". Tässä pari leikettä kirjeestä:






Syksy on edennyt vaiheeseen, jossa suuri osa muuttavista linnuista on jättänyt tai jättämässä Porin rannat. Ulompana saarissa niitä havaitaan runsaammin, mutta lintutorneilla on hiljaisempaa.
Kiersin lokakuun kolmannella viikolla kiivaasti torneja, ja parilla tukkipinollakin kävin katselemassa.
Tikkahavainnot tukkipinoilla jäivät minulla saamatta, mutta pari itselleni mieluisaa lintua näin torneilla.






Merikotka on aina vaikuttava näky. Tämä lensi mereltä, ja jatkoi verkalleen mantereen suuntaan.
Pari pakollista varista ilmestyi sen perään rantaviivan tuntumassa. Sain monta kuvaa, mutta valitsin tämä näytille.


Ooviikin luontolavalta vesirajaan oli parisataa metriä matkaa, kun vesi oli matalalla ja lietevyöhyke ruovikon ja veden välissä melko suuri. Sain kuitenkin kuvista selvitettyä sorsat, töyhtöhyypän, ja "elämänpinnakseni" niinkin tavanomaisen ja arkisen linnun kuin tavin (pari lennossa kuvassa)
 
Joutsenia oli lavan edustalla kolmisen sataa. Laulujoutsenia. Kuvasin lentäviä pareja.

17 kilometrin päässä siintää Kaijakari, ja kilometri pari kauempana Tahkoluodon Kallioholman tuulimylly.


 Raskaamman jalustani paino rajoittaa sen käyttöä, ellei kuljeta sitä kärryä apuna käyttäen. Langouran lava on niin lähellä parkkipaikkaa, että jalustan saattoi kantaa paikalle. Kuvanlaatu paranee huomattavasti jalustaa  käytettäessä. Mutta tällä kertaa kuvattavaa ei oikeastaan ollut. Saipa raitista ilmaa.


 Langouran lavalta suuntasin lietteiden sijasta  Kaarluotoon. Ja se kannattikin. Kasasin maisemakuvan viidestä kuvasta, joista yhdestä rajasin seuraavan kuvan, joka taitaa olla itselleni merkittävin kuva, lyhyen lintukuvaukseni ajalta.


 Merikotkapariskunta tarkkailee ohi lentäviä lintuja. Joutsenet saavat olla niiltä rauhassa, mutta jokin pienempi vesilintu saattaisi saada ne siivilleen. Ei tällä kertaa. Arvioni mukaan nämä merikotkat ovat jo 5-6 vuotiaita, ja paikalleen asettuneita  -mahdollisesti pariutuneita yksilöitä. Ensimmäinen kerta kun näin kaksi yhtä aikaa.


 Kävin Etelärannnan tornillakin, jossa en saanut muuta kuin tämän "tähtäimeeni".
Kyseessä on Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum) Googlasin sen ensin elokorennoksi, mutta netin ötökkäryhmän asiat paremmin tuntevat ystävälliset henkilöt korjasivat tiedon.
Elokorento olisi ollut mielenkiintoisempi ja harvinaisempi havainto, mutta menetteli tämäkin kun en mikään hyönteiskuvaaja tunne olevani. Vielä.



Kävin kaupunkikävelyllä, ja kuvaamassa mahdollisesti pian purkutyön alle jäävää Karjarannan vanhempaa aluetta. Sen kuvasaalis jää arkistooni, mutta tässä yksi kaupungin puolelta: Porin kauppatorilta.

Näiden jälkeen ja ohessa on kertynyt kuvavirtaa lintujen ruokinnasta, johon ryhdyin pari päivää sitten, mutta jonka lopetin alkuunsa. Mutta siitä juttua lähipäivinä.


Vietämme pyhäinpäivää. Jotkut hallowenia - kuka mitäkin.
Hyvää viikonloppua ainakin kaikille!


 






perjantai 16. lokakuuta 2015

Jam Session ja hyllyni vanhin kirja

Torstai-iltaisin Rattiksessa on jamit; elävää Jazzia, jonka sinne järjestää Porin Jazz-yhdistys nimeltään The Jazz Society of Pori. Olemme asuneet pian kaksi vuotta baarin tuntumassa. Torstaijameja on tullut ja mennyt, mutta en ole toimertunut tai jaksanut lähteä kuulemaan ja aistimaan.

Nyt oli viimein sen aika. Somen tietovirrassa vilahti tieto, että Jaxsix:
Ilkka Karumo, sax        
Greg Note, trpt
Kari Sarpila, sax
Jyrki Kangas, bs
Pekka Homeri, pn
Zoltan karpati, dr

on soittamassa.

Tuumasta toimeen ja menoksi paikan päälle. Kävelymatkaa noin 5 minuuttia / meno. Paluumatkan kesto saattaa vaihdella, mutta se sujui yhtä lyhyessä ajassa. 



Jätin kameran kotiin, tietysti; eihän se kuulu asiaan. Mutta yhden kuvan räpsäisin kännykällä, jonka olin ottanut kaiken varalta mukaan. Koska olin yksin "liikenteessä"
Tuo yksi räpsy, joka on aivan autenttisessa muodossa tuossa yläpuolella, onnistui mielestäni hyvin. Vaikka sen tekninen laatu on melkoista suttua, tunnelma välittyy. Sommitelma on kohdallaan ja hetki osuva.



Hyllyn vanhin

 

Sain haltuuni 1899 Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kirjapainossa (SKS) painetun kirjan.
Kirjan liitteenä on asemakaavakartat Porin kaupungista 1600-luvulta 1800-luvulle. Olen karttafriikki; keräilen karttoja tietyistä kohteista, joskin keräily on ollut viime aikoin hyvinkin satunnaista ja tauolla.


Otin kuvat parista kartasta; vanhimmasta ja viimeisestä. Niiden ajanjaksojen väliltä kirjassa on puolisen tusinaa karttaa kaupungin kehityksestä 200 vuoden aikana.
Kuvat suurenevat klikkaamalla mutta tarkemmin karttoihin pääsee tutustumaan, avaamalla ne hiiren kakkosnappulalla omaan ikkunaansa  -ja suurennuslasikursorilla loput.

Vanhin Porin asemakaavakartta - vuodelta 1696





Ja lopuksi pari kuvaa kirjasta itsestään. Kirjassa on kuvitusta niukalti, mutta paljon historiallista tietoa. Muunmuassa useita sukutauluja, tilastoja, piirroksia, muotokuvia ja maisemiakin.
Valokuvia ei sattuneesta syystä tässä kirjassa ole.





Pikaisella "googlauksella" löysin myöhempiä painoksia ja täydennettyjä laitoksia tästä kirjasta. Myyvät niitä antikvariaatit parilla kympillä.
Tämän "ensipainoksen" arvo on minulle henkilökohtainen, enkä ole oikeastaan kiinnostunut sen rahallisesta arvosta. Lisäksi keräilijät jotka tuijottavat painoksiin ja painoaikoihin, edellyttävät hankintojensa olevan kunnossa jossa ne olivat kirjapainosta ulos tullessaan.
En aio käyttää valkoisia puuvillahanskoja tämän kirjan kanssa. Jonkinlaista varovaisuutta kuitenkin.




maanantai 12. lokakuuta 2015

Viikonlopun kuvauksia

On pitänyt lähteä liikkeelle, lintutorneille tai johonkin kauemmas ulos täältä Riihikedon nurkista. Mutta toimettomaksi on mennyt viime aikoina. Muutto "maan pinnalle" on ollut viime aikoina puheissa, ja se saattaa toteutua heti kun sopiva paikka löytyy.

Mutta kamera on laulanut siitä huolimatta. Päivittäin on jotain tullut puuhasteltua. Ellei muuta niin dokumentoinnin muodossa. Sitähän mieluiten teen. Tässä jokunen aihe.



Makro, mikro, ja skanneri 9.10.2015

Merenrannasta talteen otettu pieni höyhen, on odottanut kuvaan pääsyä. Menetelmä oli hakusessa, mutta kuvasinkin sen useammalla saman tien kun aloitin.
Ensin laitoin höyhenen skanneriin, taustaksi musta kartonki. Ja toiseen kuvaan mukaan mitta.


Sitten periteiseen tapaan kameralla makrona. manuaalinen 100 milliä ja manuaalinen palje.  5D ja täyskenno, niin ikään manuaaliasetuksilla.



Makrokuva, pienennetty alkuperäisestä 5000 pikselisestä 1200:aan. Eli noin kolmasosaan alkuperäisestä. Syväterävyysala on pienehkö, vaikka aukko 16


Lopuksi mikro. Eli mikroskooppikuvaus. 

 Mikroskooppi on Motic, aivan "oikea" pintamikroskooppi.  Suurennukset 20 ja 40 x



Suurennus 20 x ja kuva kokeeksi tabletilla; iPad Air.

 
Sen jälkeen lisää suurennusta: 40 x   ja kuva Olympuksen pokkarilla, makrona ja inan zoomattuna.



Asialle kauppakeskukseen: 9.10.2015




Soittivat Scandinavian Outstore- myymälästä, että takuukorjaukseen lähetetty Leatherman Crunch:ini on saapunut ja noudettavissa. Minä sitten Puuvillaan, kauppakeskukseen ja hakemaan. Kuten vähän odotinkin, kampetta ei oltu korjattu vaan lähettivät kokonaan uuden, rikkoutuneen tilalle. Takuuta tuli 25 vuotta lisää. Se kun perustuu työkaluun stanssattuun valmistusaikaan, eikä ostokuitteja takuuseen lähetettäessä kysellä. Rikkoutunut oli vuodelta 2003. Tässä lukee 0713. Pari vuotta vanhan lähettivät?! Ei haittaa yhtään. Takuu päättyy 2038; olen itse silloin 73 vuotias.
Tai mitä suurimmalla varmuudella "lykännyt jo jonkin aikaa koranputkea", tai vielä suuremmalla tuhkana meren aaltojen alla.



Samalla reissulla, kun kauppakeskus-Puuvillaan raahauduin, kävin Claas Ohlsonilta munakellon (5,90 euroa).
Taloudesta löytyy entuudestaankin munakello, tai siis ajastin jota olen käyttänyt teetä hauduttaessani.
Mutta digitalisena se ei sovellu kuvan osoittamaan hommaan, jossa tarvitaan analogiaa; mekaniikkaa.
Videokamera on asetettu munakellon päälle, väännetty aikaa puoli tuntia ja kuvaus käyntiin.
Time lapsea, eli stillikuvia 10-20 sekunnin välein käytetään myös, mutta testikuvauksen tein parvekkeella tavallista videota käyttäen. Sää oli harmaa, maisema lattea, mutta menetelmä tuli kokeiltua.
Video on nähtävissä täällä:



Näin netissä tekstin jossa sanottiin ettei kalansilmäobjektiivilla otetuista kuvista saa tehtyä panoramaa photoshopilla. Ettei ollenkaan ala yhteistyöhön. Kokeillahan täytyi, samalla kun tuo pieni videokamera käsillä oli munakellokokeilussa. Siinä on laajakuvan kulma 170°, eli melkein kalansilmä.
7 kuvaa huonenäkymästä, ja photari automaatilla hommiin:

Asetukset kuvassa, kaappauksena. Kuva on korjaamaton raakile.





Paatti pakettiin, ja pari lintua pihapiirissä, 10.10.2015







Ilmarako

Moottori sateensuojassa. Tuuletus toimii



 Räkätti katselee aurngonlaskua


Viherpeippoja



 Pikkuvarpunen odottaa joulua

Pesin auton. Kuva lasin läpi.



Hyvää alkavaa viikkoa!"



Pori, Riihiketo: 12.10.2015



.

torstai 8. lokakuuta 2015

Neuvosto-keinuhevonen


Käytiin kirpputorilla

Vein pussillisen  itselleni tarpeettomaksi tulleita vaatteita erään yhdistyksen kirpputorille. Samalla koluttiin tavaratarjonta läpi, ja kuten joka kerta ostettavaakin löytyi.
Riikka (avopuolisoni) löysi keinuhevosen. Saman laisen kuin oli ollut hänen lapsillaan aikoinaan, ja nyt sen saa hänen lapsenlapsensa.

Olen aina ollut kinnostunut esineistä. Lasista, huonekaluista, antiikista, taiteesta -varsinkin veistoksista. Kiinnostukseni heräsi tähänkin. Sen pään ilmiasu: "kuosi", värimaailma, ilme: vaikutti jollain tavalla tutulta.
Jossain olen tuollaisen nähnyt.
Nykyään vanhan tavaran alkuperän selvittäminen on helppoa. Vaikkakin siinä on omat konstinsa ja kaikkea ei pidä ottaa vakavasti tai totena.

Briolta löytyy saman näköinen, mutta eri tavalla toteutettu malli. Ikea myy omaa modernisoitua malliaan. Jopa Artekia "googlaamalla" vilahtaa saman näköinen hevosenpää.

Tutkein uudelleen tämän yksilön. Pohja oli jossain vaiheessa lakattu, mutta lakkapinnan alla peilautui leimakuvio, kun erilaisissa valokulmissa kallisteli. Otin kohdasta kuvan monesta suunnasta, laitoin photoshopin hommiin ja "rääkkäsin" saamaani kuvatiedostoa oikein raa'alla kädellä.

Kyseeessa on siis Neuvostoliitossa valmistettu puutyön tuotos. Vaneria ja taivutettua vaneria. Arvoisin valmistusajankohdaksi 70-luvun. Saattaa olla jopa 60-luvun lopusta. Käsityötä, maalauksia myöden.

Se siitä. Ei mikään aarre, mutta mukava esine joka tulee käyttöön. Mutta mistä brio ja muut jälkeenpäin teollisesti saman tapaisella kuvioinnilla varustetulla päällä ja idealla varustetun teollisen tuotteensa ovat alunperin muotoiluttaneet? Onko kyseessä keinuhevosen evoluutio, vai plagiaatti.

Ennenkin, paremmissakin piireissä on "mallia" haettu itäblokin maista. Kuten tässä kuuluisassa tapauksessa: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1369710817072



Ei minulla tällä kertaa muuta


maanantai 5. lokakuuta 2015

Punkanpohjat

Joku päivä tuli televisiosta Hercule Poirot- elokuva, nimeltään Vuoksi ja luode. Saattoi olla toisinkin päin, mutta sama se.
Katsoin elokuvaa puoliunessa. En päässyt sen juonesta perille, mutta kuvaustyö oli taidokasta ja taustat hienoja. Samoin pääosan näyttelijän eleet ja ilmeet.

Tultiin tähän kohtaukseen, kolme kuvaa noin 10 sekunnin sisään:






Tokaisin, ettei kelvanneet Puaroolle punkanpohjat.

Siitä kehkeytyi lyhyt keskustelu; siis mitä ovat punkanpohjat. Kirkkokaramellejä, vastasin. Selvensin asiaa kertomalla mikä on punkka, ja punkan pohjan muoto: soikio, ellipsi...  punkanpohja.
Sängystäkin käytetään nimeä punkka.



Mutta Sanakirja kertoo muuta: olennaisen.















Jos Googleen, todelliseen nykysuomen "sanakirjaan" kirjoittaa yhdyssanan: punkanpohja, se löytää oitis olennaisen.
Lainaus:
"Rakkaalla ja perinteisellä piparminttukarkilla on monta nimeä ja se tunnetaan eri puolilla Suomea eri nimillä. Muita nimiä on esimerkiksi Punkanpohja, Halkivahalainen, Navettakarkki, Papinpastilli, Uskovaisten pastilli, Körttipastilli, Maalaisliittolainen, Kirkkopastilli ja Lapuan pastilli."







Toteamukseni Poiroon hyljeksimän karamellin nimestä pätee edelleen. Punkanpohjalla on minulle oma etymologiansa, 70-luvulta jolloin vietin merkittävän rupeaman isoäitini kanssa kirkossa. Äitini teki vuorotyötä, isäni kasvoi niinsanotusti koiranputkea, ja mummoni hoisi minua. Myös sielunhoisi, kun jonkin sortin körtti ja rukoilevainen oli. Harras uskovainen (sellainen oikea, eikä mikään hihhulinkuvatus), mutta pelkäsi armottomasti kuolemaa.
Punkanpohjia hänellä oli kassissaan aina, ja kirkonmenojen aikana niitä minullekin joskus tarjosi. Ainakin jos oli yskä. Ja ettei tulisikaan.


Pitäisikö, olisiko?
On niitä, eivätkä ole edes kalliita!


täältä: http://urjalanmakeistukku.fi/tukkupakkaukset/71-piparminttupastilli-2kg.htmlhttp://urjalanmakeistukku.fi/tukkupakkaukset/71-piparminttupastilli-2kg.html




Hyvää päivän jatkoa!


CASA C-295M. EFPO - 5.10.2015 12:20
Suomen ilmavoimien  suurehko pääharjoitus alkoi tänään. Porin lentokentällä (EFPO) operoivat kuljetuskoneet, ja saattaa kuulemma joku Hornettikin pistäytyä tankkaamassa

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...