perjantai 9. joulukuuta 2016

Iltakävelyllä Kirjurinluodolla

Käydessäni illan pimennyttyä kaupungin ulkopuolella, hakemassa akvaarioon vedenparannusainetta, näin Ulasoorin kasvihuoneiden kajastuksen taivaalla. Kaupunki on saanut voimakkaan valopisteen aikaisempien rinnalle, kun Agrifutura- niminen yritys sytytti valot 2 hehtaarin kokoiselle viljelmälleen.
Lehdestä ja netistä löysin tiedon: 5100 lamppua, joiden valoteho yhteensä 5,1 miljoonaa wattia.



Pysähdyin Etelärntaan, Satakunnan museon edustalle. Otin onnettoman kuvan puhelimella. Katuvalojen heijastukset pilasivat kuvan, mutta keskellä näkyy kajastus taivaalla.


Päätin tulla uuudelleen, kameran kanssa. Mutta kuinka kävikään


Etelärannan parkkipaikat olivat täynnä. Jokin tapahtuma varmaankin museolla tai jossain. Suomalainen klubikin näytti vetävän väkeä sisään. Ajelin hiljaiseen, ja pimeään, Kirjurinluotoon. Kuvasin ensin valoviritelmää, joka oli ripustettu aurinkokellon lähellä olevaan salkoon. Se näkyi himmeänä joen vastarannallekin, ja olin nähnyt aiemmin kuvan netissä.



Halusin toisenlaisen näkökulman, ja omasta mielestäni onnistuin sellaisen saamaankin.




Sen jälkeen loppuunkaluttua aihetta. Iltanäkymiä
Kirjurinluodolta kaupungin suuntiin:


Suomalainen klubi, taustalla hallituskadun rakennukset








Joki on jäätymässä




Puuvillan kauppakeskuksen mainosvalot, ja vanhan tehtaan konttorirakennus. Kello pysähtynyt.



"Kirvatsin nokan" ankkurilla




Pirunmoinen renkaiden ulvonta kuului läheiseltä hanhiluodon "tivoliaukiolta". Jonnet driftasivat hullun lailla autoineen, ympyränmuotoisella suurella asvalttikentällä. Ahdisti. Lähdin pois, mutta samalla muistin toisen kohteen jonka "ikuistaa" kuvamuistiin. 


Pori Energian toimitalon seinälle ilmestyi pari viikkoa sitten hieno valoverho. Kuvassa sen vieressä oleva masto on valaistu alhaalta päin suurella valonheittimellä ympäri vuoden.
Valittajien kuoro: huom!


Ulasoorin kajastus jäi kuvaamatta ja sorruin näihin tavanomaisuuksiin. Kajastusta enemmän kiinnostaa kuvata sen lähde. Ilmasta käsin, kuvauskopterilla.
Täytyy hankkia luvat lennonjohdolta, kun sää on suosiollisempi. Nyt oli sumuista ja kamalaa.






Porissa, Toijoella: 9.12.2016.
Kuvat edellisenä ehtoona








sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Neljän kuukauden kuvat ja teot


Aivan alkuun edellisessä kirjoituksessani lupaamani kuva taulusta. Lukekaa edellinen, ellette muista tai tiedä mistä on kysymys. En palaa aiheeseen enempää.


Kirjoittamisesta ja kuvauksesta

Harrastan etupäässä valokuvausta, ja kuvien kanssa puuhastelua. Harrastelijan puuhastelua. Katsoin eilen tietokoneen kovalevylle kertynyttä säästämieni kuvien määrää, elokuun neljännen päivän ja eilisen väliltä. 1777 kuvaa. Kuvia rakennuksista, muistomerkeistä, maisemistakin. Kuvia esineistä; öljylampuista joihin jollain tavalla hurahdin jossain vaiheessa.
Kuvia muutosta uuteen asuinpaikkaan, kaupungin keskustan tuntuman kerrostalosta muutaman kilometrin päähän: rivitaloon.
Kuvia sosiaaliseen mediaan, sosiaalisen kanssakäymisen tueksi tai aiheeksi. Mutta ennenmuuta kuvaan itselleni. Palatakseni myöhemmin katsomaan mitä kuvasin milloinkin.


Mitä muuta . .. 

Lupasin itselleni, että alan kirjoittamaan marraskuun aikana. En kirjoittanut. Lupasin itselleni muutakin. Ei kannattaisi, tai ainakin kannattaa pitää lupauksensa omana tietonaan kun on laiskuri.


Löysimme kirpputorilta ehjän ja mielenkiintoisen kokoisen akvaarion. Se on nyt kypsytetty ja kalojakin on.Yksi jo kuollutkin. Asia ei ole minulle uusi. Kymmenkunta vuotta sitten pidin akvaariota, vähän isompaa.



Hommasin riistakameran. Kokeellisiin tarkoituksiini. En riistaa varten, kun en ole koskaan metsästänyt enkä aiokaan. Se on vain saanut sellaisen nimen.


Sorruin Tieteen Kuvalehden mainokseen. Tilaajalahjana IP-kamera. Wifi-kameraksi kutsuvat myös. Ajattelin että siinä sopiva laitos, jälleen kokeellisiin tarkoituksiini. Tuli lehdet, tuli lasku jonka maksoin kiireen vilkkaa, jotta kamera tulisi myös. Kamera tuli, kun olin unohtanut jo koko jutun. Peruin tilaukseni hyvään tapaan, heti kameran saatuani. Lehtiä en ole vieläkään lukenut, avannut tai selaillutkaan.
Kamera ei ensin toiminut, ei millään konstilla vaikka pidän itseäni monen asian suhteen nörttinä. Maltillisena sellaisena. Paiskasin mokoman hyllyyn, mutta en onneksi roskikseen kuten normaalisti. Jokusen viikon ja päivän jälkeen yritin uudelleen, manuaalia tarkkaan seuraten. Ohjelmisto oli päivittynyt sillä välin ja kamera heräsi eloon. Ihan soiva peli, kuten sanotaan. Kokeellisiin omiin tarkoituksiini.


Löysin metistä käytetyn kameran: Canonin 60 Deen. Myin  400 Deen pois ja hankin tilalle tämän, koska siinä on videokuvausominaisuus ja kääntyvä näyttö. Koska siinä on melkein yhtä hyvä tarkennussysteemi kuin 7 Deessä. Tilasin siihen vielä akku/ pystykuvauskahvan. Kaikissa DSLR kameroissani on sellainen.
Olen hankintaani hyvin tyytyväinen.






Akvaarioharrastuksen lisäksi elvytin toisenkin vanhan jutun: radio- ja LA/CB-puuhastelun. Kuvassa on Uniden Bearcat- skanneri, ja sen alla Albrecht- LA-puhelin. Molemmat pienikokoisia ja nykyaikaisia. Skannerin saa liitettyä tietokoneeseen jolla sitä voi etäohjata täsmällisesti. Molemmissa on ulkoantennit.
Skannerin näytöllä näkyy FM-taajuus 88,7 megahertsiä, joka on Jouluradion Porin taajuus. Kuvanottohetkellä käynnissä oli koelähetys, jonka toimivuuteen eri puolilla Suomea toivoivat palautetta.
Jouluradio on useana vuotena ollut eräänlainen intohimoni ja iloni. Olen taltioinut sen aloitukset ja lopetussävelet Youtubeeni, suljetuille osoitteille tekijänoikeuksien vuoksi.
Jouluradiota voi tavallisen radion lisäksi kuulla myös nettiradiona, sen omilta vekkosivuilta. Myös Radiot.fi on ottanut sen yhdeksi kanavistaan, pääkanavan osalta. Tänä vuonna Jouluradion verkkosivuilla on kuultavissa 10 erityylistä "kanavaa". Kannattaa kurkata vaikkei "joulululauluista" niin välittäisikään. On jazz-jouluraddiokin. Sivusto löytyy osoitteesta jouluradio.fi


Öljylamput, unohduksissako?

Pari blogipäivitystä takaperin kirjoitin ja julkaisin kuvia "lamppuhurahduksestani".
Joku meinaa varmaan että se oli tyypillisesti ohimenevä hörhön vouhotus.
Totta kai moni asia jää pinnan alle hautumaan. Ellei, niin kyseessä on jo pakkomielle. Kuten joku jokapäiväinen sääkuvan ottaminen samoilta jalansijoilta. Itsekseen tekee vaikka mitä, mutta joka päivä tai edes viikko -ei tuotoksiaan tuputa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Siis somessa.


Kokosin kuvan päivämäärään mennessä kertyneen petroolikalustomme terassin aidalle yhteiskuvaan.
Vasemmalla ensimmäisenä olevan kosmoksen, ja oikealla laidalla olevan Feuerhandin olen aiemmissa kirjoituksissani jo esitellytkin. Muut: vasemmalta toisena Petromax, kolmantena Tower- ja Sea Anchor lampuista koostettu, ja neljäntenä miltei käyttämätön Tilley -ovat tulleet kokoelmaan jälkeen päin. Pari lahjoituksena jamuut äärimmäisen edullisina hankittuja.


Lupasin itselleni, että lamppujen "haaliminen" on tuon jälkeen loppu. Slut. End of the game!


 Mutta varasin option: jos jotain -pientä -kevyttä -mielenkiintoista -säilyttämisen arvoista -nättiä -kaunista -harvinaista....
Äitini oli saanut pois muuttaneelta naapuriltaan vanhan tsekkiläisen myrskylyhdyn, josta ei pitänyt sen värin vuoksi (punainen -punaiset lyhdyt, kommunismi, Neuvostoliitto, itäblock). Käydessäni hänen luonaan, lahjoitti lampun minulle. Jonka mielelläni otin vastaan, nimenomaan sen värin vuoksi. Mutta "Meva storm lantern" on muutenkin "jees" lisä kokoelmaan, eikä vähiuten valmistusmaansa takia.
Petroolia on kulunut lamppujen polttamana nyt 9 litraa, siitä kun ensimmäiseen syttyi liekki.




lopuksi

Sään seuraamista ja lämpötilan mittaamista





Akvaario kaipasi lämpömittaria. Mutta lihalämpömittari (ylempi kuva) tuntui näyttävän mitä sattuu. Kauppaan, ja kympillä yksi mittari lisää pakkaa sekoittamaan. Yhteiskuvaan vielä Weberin grillimittari niin tulee lisää hajontaa.
Täytyy tilata jostain akvaarioverkkokaupasta sellainen tarramittari akvan seinää koristamaan. Se ei "mitään" maksa, samalla kun vähän kemiaa, ja ja ja ja .. .


Ilmapuntari on mukavampi apparaatti kuin lämpömittari. Viralliset arvot löytyvät nettisivuilta














Aamu oli kylmä, siis tänään kun tätä kirjoitan. Mutta kaunis. Olin jo menossa ulkoiluttamaan kuvauskopteria. Mutta ennuste näyttää toteutuvan. Taivas meni pilveen heti, kun lauhtuminen alkoi: tätä kirjoittaessa lämpötila klo 12:30 -6°C, ja hiutaleita putoaa.


Kopterilla ei enää ole asiaa ilmaan; jäätäminen pudottaa sen melko äkkiä alas, kun propellit jäätyvät pinnaltaan ja saattavat rikkoutua.



Syyskuun alussa laittamani "tuumaustuoli" on edelleen paikallaan. Puistotoimi ei ole siitä kantelua saanut, vaikka ohikulkevat "paremmat ihmiset" lenkeillään mulkoilevatkin. Ei kerrota kenellekään  :)


Oikein hyvää joulunalusaikaa joka pian on käsillä, kaikille lukijoilleni ja muillekin sieluille!




⁦〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〷〷〷〷〷〷〷〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄〄




Toijoella, Porissa 4. joulukuuta 2016  klo 12:45


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kurkistus perhehistoriaan

"Sääasema" vuodelta 1973

Taustaa ja historiaa, joka kiteytyy tähän ilmapuntariin

Olin 8-vuotias kun äitini meni paikalliseen kellosepänliikkeeseen, ostamaan juuri peruskorjattuun  kotiimme uuden seinäkellon. Samalla hän hankki olohuoneen toiselle seinälle, ikään kuin kunniapaikalle tämän siihen aikaan arvostetun esineen: Lämpömittarin, ilmapuntarin ja kosteusmittarin sisältävän; nykyään sitä tai vastaavaa kutsuteen sääasemaksi.





Vanhempani asuivat äitini vanhempien, siis isovanhempieni kanssa samaa taloa. Huoneistot erotti yhteinen vessa. Talo lämmitettiin uuneilla. Vanhempieni makuuhuoneessa oli kaakeliuuni, jonka tulipesään oli asennettu petroolilämmitin, johon polttoaine tuli vintillä olevasta säiliöstä.
Muistiini on jäänyt elämään se, kun isäni töistä tultuaan haki pihan perällä olevasta tynnyristä kanisterilla petroolia, ja vei sen vintin säiliöön. Ja pumppasi säiliöön painetta käsipumpulla.
Keittiössä oli puuliesi, mutta sähköliesikin. Jääkaappikin oli, mutta myös kylmäkomero.

Isäni menehtyi synnynnäisen sydänvian korjausleikkauksen komplikaatioihin vuonna 1972. Kesäkuussa, kun itse aloitin koulunkäyntini syksyllä. Suomen peruskoulu-uudistuksen ensimmäisenä ikäluokkana joka kävi peruskoulua kouluaikansa alusta loppuun: 9 vuotta.

Kevättalvella 1973 aloitettiin talossamme melko laaja peruskorjaus. Remontti painottui minun ja äitini asumaan päähän taloa. Uunit saivat mennä, keittiö modernisoitiin sen ajan mittapuun mukaan hyvinkin viimeistä huutoa olevaan muotoon. Liesituuletin, jääkaappipakastin, nelilevyinen liesi. Nykyisin itsestäänselvyyksiä, mutta silloin eivät.
Kellarikerrokseen tehtiin sähkösauna ja pesuhuone, sekä kylmiö tavallisen perunakellarin rinnalle.
Pienviljelytilan navetta, talli, varikeittiö ja sauna jäivät "kylmilleen". Samalla jäi rapistumaan eräs elämäni parhaista saunoista; uunikiukaalla varustettu kertalämmitteinen.

Mutta palataanpa tähän ilmapuntariin, joka on kulkenut mukanani melkein koko elämäni ajan.
Äitini otti minut mukaan kellosepäliikkeeseen ostoksille. Hän halusi että olemme yksimielisiä seinäkellon ja tämän ilmapuntarilaitoksen ulkonäöstä.
Samaa metosia hän noudatti hankkiessaan taulun olohuoneen seinälle -siitä seuraavassa blogipäivityksessäni, koska se liittyy tähän.

Olin lapsuudessani ja varmaan edelleenkin melko neuroottinen. Ehkä liian vilkkaalla mielikuvituksella siunattu. Ennen remonttia, olohuoneemme seinällä oli joku painokuva- taulu, jonka sävyala oli melko tummanpuhuva. Se esitti  lapsia retkellä, syömässä eväitään, ja koirakin oli kuvassa mukana. Sanoin taulua "sikatauluksi", ja pelkäsin sitä aivan tosissani. Huone oli iltaisin hämärä. Television ohjelmat alkoivat silloin iltakuudelta; lastenohjelmat varttia yli. Saimme siihen mennessä päivällisen syötyä ja pääsin katsomaan televisiota jos olin syönyt lautasen tyhjäksi.
Televisio oli yksikanavainen mustavalkoinen putkitelevisio, johon ilmestyi kuva vähän äänen jälkeen sitten kun putket olivat lämmenneet. Lämpiämiseen meni viitisen minuuttia.
Vanhempani koettivat siedätyshoitaa minua mielikuvituseni teettämistä sikataulu-peloista, antamalla minun tehtäväkseni television päälle laittamisen.
Joka kerta juoksin kiireesti pois hämärästä olohuoneesta, jonka taulusta uskoin sian lähtevän perääni.

Kun huonetta sisustettiin uudelleen, remontin valmistuttua, äitini halusi varmistua siitä ettei sinne tule mitään liikaa mielikuvitusta ruokkivaa elementtiä.
Tämä ilmapuntari on yksi niistä. Mielikuvitukseton, mauton ja kuiva puusta muotoiltu italialainen mittalaite.

Nyt se on taas seinälläni. Mutta pari kalibrointia piti tehdä.





Lämpömittarin putki oli liikkunut kiinnikeissään, ja mittarin näyttämä oli mitä sattui.
Keräsin pöydälle kolme lämpömittaria, ja asetin "sääaseman" lämpömitarin putken niin että lukema on oikea.





Seuraavaksi tärkein, eli ilmapuntari. Se näytti lukemaa 1030 hehtopascalia, kun todellinen lukema oli 1003.

Säähavainnothan näkyvät reaaliaikaisina netissä. Sen takia tällaisia menneisyyden jäänteitä ei tarvita, mutta mutta...





Ilmatieteen laitoksen havainto








----  ja Forecan vastaava






Ilmapuntarin sai kalibroitua vastaamaan ITL:n ja Forecan lukemia, takapuolella olevasta ruuvista.
Jää nähtäväksi näyttääkö se jatkossa "oikein".
Ilmanpaine sinänsä arvona ei paljoa merkitse säätilan suhteen. Mutta paineen muutokset ja muutosten nopeudet kertovat tulevasta säästä.
Sää on mitä todennäköisin, ja sen näkee kun katsoo ikkunasta ulos. Tai menee oikein ulos ja kokeilee kropallaan miltä tuntuu.








Kolmantena mittarina on kosteusmittari. Laitoin kuvaan alle toisen mittarin, jonka huutelin joskus Porin Kristillisen koulun keväthuutokaupasta (takuuvarma kevään merkki).
Ota noista selvää . . .  täytyy viedä allaoleva huomenna ulos, ja verrata kosteusarvoja ensin siellä ja muutaman päivän kuluttua sisällä.


Miten?

Puntari ilmestyi seinälleni tänään. Kun tyttäreni perheineen kävivät luonani isänpäivää toivottamassa.
Töiden ja muiden menojen vuoksi meillä vietetään isänpäivää silloin kun yhteinen aika löytyy.
Ilmapuntari sekä eräs toinen esine josta lupasin kirjoittaa seuraavassa blogipäivityksessä, jäivät aivan tarkoituksellisesti kuormasta, kun muutin 2013 helmikuussa "omiin oloihini".
Joskus on hyvä palauttaa mieleen elettyä elämää pidemmänkin ajan takaa. Minulle se on helpointa tai antoisinta jonkun tavaran tai tapahtuman kautta.
Olen koneromantikko, esine-estetikko, ja vekotinhullu. Kaiken muun hulluuden lomassa.



Porissa, melko myöhään illalla: 16.11.2016



.








tiistai 8. marraskuuta 2016

Varaosia ja asennusta (ölylamppuasiaa)

Kosmos-lampun virittelyä ja
toinen voimavalolamppu


Vaikka tarkimmat vanhojen esineiden vaalijat eivät suosittele esineiden kiillottamista, päätin vähän palauttaa messingin kiiltoa Kosmoslamppuun. Samalla kokeilin ketsupin käyttöä kiillotusaineena.

Lampetin taustaan, keskiosaan ketsuppia, ja pariksi tunniksi "tekeytymään"



Tässä lopputulos


Varsinaisen heijastinpinnan käsittelyyn käytin Autosolia, jolla olen kiillottanut auton puskureita silloin  kun ne olivat vielä kromattuja. Myös alumiinisten mokkapannujen, eli "mutteripannujen kiillotuksessa ja puhdistuksessa se on toiminut erinomaisesti. Myydään autotarvikeliikkeissä.




Pesin autosolit pois heijastinpinnasta ultraäänipesurilla. Tämä jäikin sen viimeiseksi tehtäväksi. 12 vuotta palvellut laite tuli tiensä päähän ja päätyi tämän jälkeen elektroniikkaromulavalle. Niin hyvä laite se ei ollut, että uutta hankkisin.



Lampetti ennen...



ja Autosol-kiillotuksen jälkeen. Nyt se ajaa asiansa. Polttimeen en
kiillotusainetta laita.



Uusi sydän kosmokseen



Tilasin varaosia voimavalolamppuun, ja samalla sydämen Kosmokseen, koska sen sydän oli palanut jo sen verran lyhyeksi ettei yltänyt öljyyn, ellei säiliö ollut aivan täynnä.
Uusi sydän on saanut Petromax- tuotemerkin. Vanha, tummempi sydän kuvassa sen yläpuolella.




Kosmoksen polttimen sydämen syötössä on kaksi ratasta, jotka siirtävät leveää sydäntä suppiloon jossa se kiertyy pyöreään muotoon.







Sydän meni läpi suppilo-osan, kun se oli ollut jonkin aikaa öljyssä likoamassa. Kutsun petroolia tässä tapauksessa öljyksi. Melkoinen sovittaminen sydämen saamisessa "hollille" oli. Ei mennyt aivan kuin Srömsöössä.



Hieman jäi toinen laita vajaaksi, mutta menköön noin



Hyvin syttyi, ja palaa tasaisesti.


Kirpputorilta toinen Petromax klooni, kun alennetulla hinnalla sai.


Kolmannen kerran kun kirpparilla kävin tätä Sea Anchor- petromax-kloonia katsomassa, se lähti mukaan. Lasi puuttui, ja kromaus hieman kärsinyt, mutta muuten asiallisen olinen lamppu.



Sea Anchor vasemmalla, Tower oikealla. Tower juuri tuotu pakkasesta sisään, niin hieman huuruinen.
Varaosatilauksessa tuli uusi lasi Toweriin, joka nyt kuitnkin päätyi "ankkuriin".  Towerista mäntä siirtyi ankkuriin.
Tätä kirjoittaessani  minulla on suunnitelma Towerin tulevaisuudelle, kun näistä kahdesta yhdistämällä tuli yksi hyvä ja toimintavarma lamppu.


Sea Anchorin ensitulet terassin kaiteella.  Hehkusukassa tilaamani sukanpidin, joka osoittautui kuitenkin melko turhaksi lisäpalikaksi. Ilman sitä sukan asennus helpompaa ja valo tasaisempi.


Tänään olen perehtynyt petroolin ominaispainoon ja säiliöiden tilavuuksiin. Sen verran utopistista matematiikkaa, että parempi jättää tarkemmin kertomatta  :)




Porissa: 8.11.2016

torstai 3. marraskuuta 2016

Lampun henki



 Ties monesko "hurahdus"



Lopusta alkuun, eli "viimeisin" lamppu: Kosmos
-siitä jokunen sana "johdannon" jälkeen, kirjoitelman lopussa


Mistä tämä sai alkunsa

 11 päivää sitten: 24. lokakuuta, tapahtui niin että mentiin rautakauppaan ostamaan saavia. Jotta saataisiin koottua haravoidut lehdet, ja vietyä ne kätevästi pois "tontilta".
Samalla katseltiin öljylamppuja, joita oli tuotu tyrkylle monenemoista; kokoista, näköistä ja hintaista. Öljylamppu näyttää olevan tämän myöhäissyksyn ja alkavan talven hittituote. Kaikkien jouluvalojen ja -koristeiden joukossa. Tai en ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, kun marssinut suoraan led-valonaruosastolle.

Puuilo- niminen "rautakauppa":
paljon myrskylyhtyä 8 eurolla.
Korkeus 40 cm +sanka 12 cm

Vaimo hankki talouteemme, pimeiden iltojen valontuojaksi terassille, ylläkuvatun mustanpuhuvan myrskylyhtymallisen öljylampun. Aavistamatta aikeitani. Olin jo viikon verran lukenut sattumalta löytämääni aihetta, erilaisista öljylampuista. Tai oikeastaan se on petroolia joka niissä toimii polttoaineena. Eräänlaista öljyä sekin: Lamppuöljyä, kerosiinia, petroolia, valopetroolia, paloöljyä, parafiinia -monta nimimitystä,
jokseenkin sama aine.
Viimeinen niitti "lamppuhurahdukseeni" löytyi Masinistit-foorumilta, kuten monta kertaa vuosien varrella. Jos aihe kiinnostaa, tai muutenkin; viestiketju löytyy tästä.


Kului pari päivää . . .

 Joku meinaa nyt, että sen täytyi saada oma lamppu, ja parempi kuin tuo edellinen joka aivan hyvin ajaa asiansa. Ei täytynyt! lamppu oli jo hankittu, nyt on kyse enemmänkin esineestä.
Luin jostain spesifistä lähteestä, että Feuerhand on "se"  "The" tai oikeastaan "Das" myrskylyhty, kaikkien kiinalaisten lamppujen tappaja. Ja kuinka ollakaan, löysin eräästä kaupasta tarjouksen jossa tätä ihmettä myytiin puoleen hintaan. Päätä pahkaa ryntäsin kauppaan hakemaan halvimman version tästä melkein kulttiesineestä, myrskylyhtyjen ihmeellisessä maailmassa.

Feuerhand Baby Special 276, sinkitty "au naturel"


Käsite Petromax


Olin saanut lamppuhurahduksen hännästä kiinni, ja nälkä tapaa kasvaa syödessä. Edellä linkittämälläni foorumilla puhutaan etupäässä voimavalolampuista. Petroolilla toimivista todella valovoimaisista, joiden englanninkielinen nimitys on Pressure lantern, jossa ensimmäinen sana tarkoittaa paineella toimivaa, ja jälkimäinen öljylamppua -yleisnimityksenä.
Tunnetuin valmistaja ja tuotemerkki on alunperin saksalainen Petromax, joka on saanut nimensä lampun Max- nimiseltä keksijältään.
Lamppua myydään edelleen samalla merkillä, mutta valmistus on siirtynyt Kiinaan, kuten monen muunkin tavaran. Saksalaistehtaan alkuperäiset koneet siirtyivät Prahan kautta sinne, ja homma jatkuu.

Petromaxille on sittemmin ilmestynyt useita kopioiden valmistajia: Jokseenkin identtisiä ja hyviäkin kopioita, nimiltään muunmuassa: Sea Anchor, Butterfly, Tower . . .Samalla toimintatavalla toimivia lamppuja valmistetaan myös Tilley, Coleman, ja ties millä merkillä.
Tilley on edelleen brittiläinen, sotateollisuuteen lamppua valmistamaan alkanut tehdas.
Tilley on saanut suomalaiisen nimenkin: Tillikka.

Kiersin melkein kaikki Porin kirpputorit, lampunkuvat silmissäni. Löysinkin yhden Petromax-kopion; Sea Anchor:in, mutta siitä puuttui lasi, mäntä jolla paine saadaan aikaan -oli rikki. Muutoin kaikenlaiset lamput loistivat poissaolollaan.

Tower brand petromax style pressure lantern.
Nr. 909  350 C.P.

Sitten eräänä päivänä FaceBook-kaverini tarjosi ostaa Petromaxia. Lupasin palata asiaan tilipäivänä.
Asia sai jatkoa, kun keskustelimme kopioista, ja löytämästäni kirppari-kiinalaisesta. Hän oli tutkinut tarjoamaansa lamppua, ja sekin osoittautui kopioksi. Hinta laski sen mukaisesti, ja ostin lampun jo ennen tilipäivääni.
Niin terssin kaiteella patsasteli Tower-merkkinen suora kopio Petromax 828 rapidista. Se on identtinen toisen kopion Sea Anchor 909 kanssa, numeroa myöden.
350 cp tarkoittaa mallimerkinnässä valovoimaa. 500 cp on tunnetumpi, valovoimaisin Petromax. Mutta tämä on käytännössä ihmissilmän näkemänä aivan yhtä kirkas. Kyse on kandeloista. Ei lumeneista  :)
Näistä lampuista voisi kirjoittaa loppuillan, ja huomisenkin, mutta jätän lisätiedon hakemisen kiinnostuneille. Netti on väärällään asiaa öljylampuista, jotka ovat aika suosittuja keräilyesineinä ja virittelyn kohteina.


Tässä muutaman kuvan ja yhden kuvaamani videon verran
havaintoja lampusta ja sen toiminnasta:


Tolpassa Feuerhand.  Kaiteella voimavalolamppu joka valaisee hyvin koko pihan.
Nämä ovat melko kinkkisiä kuvattavia. Siis saada kuva joka vastaisi jotenkin tilannetta.

Painelampun valo muodostuu kevlar-kuidusta valmistetussa "sukassa",  johon paineistettu petrooli johdatetaan sumuna joka syttyy. Sukka joka on ollut käytössä, ei kestä kosketusta vaan hajoaa tomuksi. Tässä kuvassa käyttämätön sukka, solmittuna palopäähän.

Voimavalolamppu ja taustalla Kosmos

Sukkia eli mantteleita




Tarpeellista tavaraa. Sinolilla esilämmitetään voimavalolamppu ennen varsinaista sytytystä




Sitten:  pienempi, mutta ei yhtään vähäisempi,
vaan ehkä mielenkiintoisin perinteiltään


Tuli puheeksi, tai vaimoni mainitsi uuden mielenkiinnonkohteeni, käydessämme eräässä paikassa jota en halua kertoa koska en ole pyytänyt lupaa kertoa alkuperää -enkä ehkä pyytäisikään.
Kotiin palatessamme mukana oli tämä seinälampetilla varustettu Kosmos- merkkinen öljylamppu.
Kosmos ei tässä tapauksessa viittaa Neuvostoliittoon tai kosmoskyniin. Kyseessä on jälleen saksalainen Kosmos Brenner, jossa brenner saksan sanana tarkoittaa poltinta, ja kosmos on tuotemerkki.

Tutkittuani taustoja, sain tietää että Kosmos on alkujaan ranskalainen merkki. Ja jokseenkin identtinen legendaarisen, "lamppupiireissä" käsitteeksi muodostuneen  Matadorin kanssa. Kyse on siis tuosta messinkisestä poltin- osasta. Öljysäiliö on tässä tapauksessa saanut pohjaansa leiman: Camerco - made in Germany.Antiikkiesineiden keräilijät keskittyvät suurimmalta osalta tähän lampputyyliin, eri vesioineen.
"Tutkimukseni" lampun iän ja muiden taustojen osalta ovat vielä kesken.
Lapin Metsämuseossa on samanlainen  :)


Kosmos Brenner- polttimen sydän, aivan lyhyelle säädettynä



Kosmoksen sydän on oma lukunsa:
Leveä sydän liertyy letkumaiseksi ympyräksi, kun se syötetään polttimeen.
Tämän lampun sydän on 50 milliä leveä. Mittasin sen, koska lampussa oleva sydän on pian lopussa.
Näiden varsinaisten öljylamppujen koot ilmoitetaan linjoina. 50mm leveää sydäntä käyttävä poltin kuuluu 10''' lamppuun. Eli kymmenen linjan kokoiseen. Linja merkitään kolmella heittomerkillä: ' ' '
Yksi linja on pituudeltaan 1/16 tuumaa, mutta mitta vaihtelee jonkin verran eri valmistajien ja valmistusmaiden välillä. Nykyisin käytetään enimmäkseen millimetrimittoja.


 Kosmoksen sytytys. Ja sammutus puhaltamatta. 



Alleviivasin sanan öljylamppu, koska kyseessä on myrskylyhdystä poikkeava lamppu. Näitä on käytetty kodin valaisemiseen, niin sein- pöytä- kuin kattovalaisimina, erilaisin varjostimin ja lasein /kuupin varustettuina. Jopa kattokruunumallisina. 

Laitoin uuden sydämen tilaukseen. Lamppuihn saa hyvin varaosia ja tarvikkeita. Päädyin tilaamaan sydämen Tunnelman tuojat- nimiseltä verkkokaupalta. Käynti sivulla voi tulla kalliiksi.
Myös Forssassa toimiva osto- ja myyntiliike Lindstedt on hyvin varustettu osien ja lamppujen hankintapaikka. 

Ympyrä tämän päivityksen osalta on nyt sulkeutunut. Aloituskuva ja viimeinen lamppu kohtasivat. 


Lopuksi video "kevlarin hohteesta" joka päätyy lampun sammumiseen
"kuin saunan lamppu". 

 


Tiedättekö mistä kyseinen sanonta tulee??
(sammui kuin saunan lamppu)




Ei-kaupallisia iedotteita:

  • Suraava hurahduksen aihe tai vanhan uudelleen herättäminen on jo kypsymässä: sanan varsinaisessa merkityksessä.
  • www-sivuni: lehmuksenoksa, on saanut tänään uuden ilmiasun ja sen sisältö muotoutuu hiljalleen takaisin entisen laisesksi, vähemmän kaupalliseksi




Porissa, Toejoella: 3. lokakuuta 2016

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...