tiistai 23. helmikuuta 2016

Hetki Veistospuistossa - kuvatestausta ja tornitalo

 

 

Kevättä tekee, tai keikkuen tulevan kevään ensi keikahdukset

 

Kävin Harjavallassa, jossa asuu äitini, josta olen kotoisin, jolla on monta puolta; monta hyvääkin. Tässä yksi niistä: Emil Cedercreutzin museo, ja sen ympäristö. Sinne on rakennettu veistospuisto, johon tutustumiseen täytyy joskus varata aikaa. Nyt vain pistäydyin jokitörmällä ja otin muutaman kuvan. Sää oli kaunis. Aurinko lämmitti jo. Joki oli jäässä, mutta siitä nousi sankka sumuverho valaisemaan maisemaa.




Tein kollaasin. Niissä on veistos joka on tuotu paikalleen edellisen käyntini jälkeen.
Tämä on nimeltään:  "Ensi kertaa mallina" (Premiére posé), vuodelta 1903. Kyseinen veistos on sijoitettu myös Kankaanpään opiston pihalle. Taustalla, lähempänä joentörmää seisoo miestä esittävä veistos, nimeltään 'Auringonlaskun aikaan' Siitä otin kuvan heinäkuussa 2014 -jonka etin arkistostani esiin tähän:



Nyt kuvaamani "premiére posé" teki vaikutuksen, osittain kuvausajankohdan luoman tunnelman takia. Sumuinen ilma, auringon lämmittämällä pinnalla hiljalleen sulava lumi. Vesi valui pieninä noroina veistoksen pinnalla ja loi aivan erilaisen tunteen ja vaikutelman. Puiston varrella on Cedercreutzin sauna: tuntui kuin tämä pariskunta olisi tullut saunasta rannan tuntumaan vilvoittelemaan. Molemmat tajhoillaan ajatuksiinsa uppoutuneina. Vuosisadan alun rahallinen ilta, ei naapureita tai ohikulkijoita jotka kiinnittäisivät huomionsa alastomiin vartalohin. Tai jotain, tiedättehän. 



Ihmetellessäni hiljaisuuden rikkoi ja sai rikkoakin; tuttu koputtelu. Harjulan törmän ikihongan kelottuneita oksia kolisteli käpytikka. Kuin kuuluen kyseiseen hetkeen. En tarvinnut tällä kertaa lintuobjektiivia. Sain kuvaan enemmän kuin tutun tikan.




Kuvaoptimointia

 

Facebook muokkaa sinne lähetetyt kuvat omaan konseptiinsa sopiviksi. Mahdollisimman hyvän kuvan saaminen sinne edellyttää siltä tiettyjä ominaisuuksia. Netistä löytyy paljon ohjeita, joten en laita niitä tähän.
Latasin testimielessä Facebook-seinälleni muutaman version kuvasta, jonka otin samalla kun kuvasin edelläolevat kuvat. Se esittää erästä Cedercreutzin tunnetuimmista veistoksista, nimeltään: "Työn jälkeen"

Laitan kuvasarjan tähän lähimmä vertailua varten: miten ne käyttäytyvät bloggerissa, verrattuna facebookiin. Muokkaustiedot kirjoitin suoraan kuvien alalaitoihin.


Yleisimmin käyttämäni nettiin lataamieni kuvien kuvakoko
Sama lievällä menetelmällä terävöitynä










Lopuksi kaksi Raw:ia joille en tehnyt mitään muuta kuin pakollisen jpeg-muunnoksen.










Muuta kuvattua viime päivinä


Kuvia on kertynyt koneelleni edellisen blogipäivityksen jälkeen muitakin. Aiheena mm. Porin tornitalon arkkitehtuuri ja sopiminen maisemaan. Niistä saisi oman juttunsa, mutta en viitsi sellaista alkaa naputtamaan.
Mutta tässä malliksi pari otosta tai väännöstä:













Rannan tuntumaankin rakennetaan

 

Oluttehtaan entiselle tontille alkaa muotoutua karhukortteli, tai-mikä-lie-helvetti.
Sitäkin on tullut kuvattua jonkin verran. Mutta ei oikein lämpene.





Mutta nämä lämpenevät




Loppukevennykseksi ja tiedän; joidenkin ärsytykseksi tilannekatsaus:
Postin pitäisi tuoda näinä päivinä tuon täysmekaanisen Nemesiksen kaveriksi saman näköisen Caravella:n. Sitten olen hyvin hyvin tyytyväinen. Samoin on tulossa RTA-päivitys apexiin ja yksi RTA- tankki kayfunin kaveriksi.Kayfun taitaa kyllä mennä myyntiin tai vaihdokiksi johonkin mukavampaan.
Poikkesin eilen porilaisessa kivijalka-sähkötupakkakaupassa hakemassa pari akkua Caravelaa varten. Mutta niin siinä kävi että coolfire (kuvassa oikealla), jonka sisäänrakennettu akku on vähän minua pitkän aikavälin kestoiältään arveluttanut, sai täydennykseksi tuon valkoisen kangertech:in Subox:in RBA-atolla. Siinä on vaihdettava akku, ja niitä on vain yksi.
Olen varautunut siihen että ketään kuuntelemattomat poliitikot tänä vuonna sattavat tehdä laitteiden varaosien saannin hankalaksi. Näihin tekee coilit ja wikit vaikka kukkalangasta ja meikkivanusta, ja akkuja saa akkuliikkeestä.


Porin Riihikedossa: 23.2.2016


.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen osuma

Ollaan helmikuun puolivälissä. Elän ulkoilmaelämän suhteen edelleen hiljaiseloa enkä paljoa nokkaani ulos pistä, työpaikalle siirtymistä ja kaupassakäyntiä lukuunottamatta.
En pidä talvesta, enkä etenkään talviliikenteestä. Ajamista talvella en pelkää, mutta jonkin verran kanssakulkijoiden käyttäytymistä.

Eilen kuitenkin lähdin katsomaan, joko joku lintu olisi jo kuvattavissa. Variksia, naakkoja, tali-  ja sinitiaisia riittää kotipihan piirissä. Mutta jotain muuta jo haluaisi saada kameran okulaariin ja edelleen "elämänpinnaksi".
Lähdin eilen: 13.2. matkaan vähän ennen puoltapäivää, kun sää oli kaunis ja valoakin tuntui riittävän. Aikomukseni oli mennä Kirjurinluotoon tai ennemminkin Polsan- tai kvistiluotoon, mutta pikkutiet oli huonosti tai kokonaan auraamatta. Suuntasin Luotsinmäen kautta Toukarin "aukeelle".

 
 Lintutornille en viitsinyt lähteä rämpimään. Jokunen auto oli parkissa, mutta niiden kuskit olivat muilla asioilla liikkeellä; haulikot olalla ja piiput kiinni kuten tapaan joka minua ottaa aivoon kuuluu.
Niille pitäisi huutaa että katkase pyssys! Mitähän odottivat pellolta saavansa? Variksia?

...niitähän siellä, jokunen naakkojen joukossa ihmetteli jäätyneiden rapakoiden vaiheilla. 





Meinasin Toukarista kaupunkiin päin ajellessani poiketa vanhalla vinttikoiraradalla katsomassa josko punatulkkuja näkyisi. Mutta sielläkin oli joku äijä pyssyn kanssa. Kiipesin sen sijaan jokitörmälle ja ikuistin jonkun edesmenneen sohvakaluston. Noita riittää syrjäisissä maisemissa. Lumipeitteen perusteella melko tuore kierrätystapahtuma. 

Ajelin Isojoenrannan kautta Kalaholmaan, ajatuksena napata joku kuva vanhasta rautatiesillasta. Mutta ajauduin umpikujaan, josta en jälleen viitsinyt jalkautua.
Koivistonluodon ja Väinölän kautta kulkeuduin tuttuun paikkaan, vanhan radioaseman liepeille. Matkan varrella oli mielenkiintoisen näköistä kuvattavaa, joen sivujuovan varrella, mutta ehkä joskus toiste. 

Löysin yhden etsimistäni

Hyvin tavallisten ja runsaslukuisten talitiaisten ja sinitiaisten sijaan olen toivonut näkeväni muitakin tiaislajeja. Nyt "tärppäsi". Sain kuusitiaisen kuvaan. Se on pienin tiaislajimme. Melko yleinen ja elinvoimainen laji, mutta minulle ensitapaaminen. Sain yhden "elämänpinnan" lisää, vaatimattomaan bongauslistaani.
En tosin ole niinsanottu bongari, sanan varsinaisessa merkityksessä. En listaa sellaisia lajeja julkisesti, joita en ole saanut kuvaan. 

Kuvaan puoli-aktiivisesti rakennuksia, muun muassa kirkkoja. Meinasin samalla kuvata pari "puuttuvaa": Väinölän ja Teljän kirkot. Mutta en pitänyt valosta joka oli jonkin verran huvennut siitä mitä se oli matkaan lähtiessäni.
Mutta muistin erään paikan jossa saisin kuvia sorsista. Lopuksi siis sinne. 












Paikka ja sijainti



Linkki karttalähteeseen tässä


Hyvää ystävänpäivää!
Mitä se kullekin merkitseekin. Tänään on sellainen.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Porilainen kauppa

Poriin on avattu sähkötupakkakauppa. Verkkokaupan lisäksi myös fyysinen liike josta voi joko noutaa netissä tilaamansa ja maksamansa tavarat, tai tehdä ostoksia ihhan <>>">>sosiaalisesti"
Kaupan sivut löytyvät osoitteesta http://scandivape.eu/

Kävin tänään ostamassa sieltä, paikan päältä, pohjanestettä ja "tiivaria" eli makutiivistettä.


Puolen litran pullo PG:tä, ja kolme pulloa makua. Kuten olen tainnut aiemmin kertoa, PG on höyrynesteen aineosa jonka tehtävänä on siirtää ja tuoda nesteeseen laitettu maku esiin. Toinen pohjakomponentti on VG (vegetable glyserine ), joka on se jolla luodaan visuaalinen savupilviefekti eli höyry.
Olen "old school"- höyryttelijä, ja teen nesteeni PG voittoisiksi. Maku on minulle tärkeämpi kuin helvetillinen höyry. Sekoitan 70/30 PG/VG suhteella. VG:nä käytän tällä kertaa apteekkitavaraa, kun sellaista tuli hankittua laimennustarpeeseen.

Makutiivisteestä kerrotaan tuotesivulla:
"MolinBerry USA Mix, tupakan makuinen makutiiviste, jossa ripaus pähkinää, tupakan näytellessä kuitenkin pääosaa. Suositussuhde 7-8%. Toimitetaan 10 ml PET-pullossa, lapsilukollisella korkilla sekä ohuella ja pitkällä tippanokalla. Valmistettu EU:ssa, ei sisällä diasetyyliä, eikä geenimanipuloituja ainesosia."
Kiinnitin huomion tuohon seossuhteeseen. Viimeksi (2 vuotta sitten) kun sekoitin höyrynesteeitä itse, ohje kuului 15-20%. Sellainen suhde oli monissa tiivisteissä nytkin ohjeena, mutta päätin kokeilla tätä, joka on noin ollen riittoisampaa.
Nikotiini on saapunut tänään iltapäivällä postitoimipaikkaani. Noudan sen huomenna, ja sitten "kokkaamaan".

Tapaus Bellus




 Se meni myyntiin. Tupla-RTA, tai mikä lieneekn nimitykseltään, ei ollut minun juttuni. Saahan siihen single-coilinkin, mutta tuplallehan se on suunniteltu. Kuvassa bellus tarvikkeineen odottaa pakkaamista. Apex/innokin (vasemmalla) ja Tobeco Supertank/pätkä-Nemesis (oikealla)

Dualsetup tuli kokeiltua, tankin mukana tulleilla valmiilla coileilla ja pumpulilla. Ei aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tuupattu käämi, mutta toimi se. Tässä vielä kuivana.




RBA tulossa



En aio lopettaa setuppien tekemistä. Vaan jatkaa, mutta perinteisemmällä alustalla. Samala kun möin belluksen, löysin ja ostin hal-val-la Kayfun 3.1  tankin. Se ei ole minulle entuudestaan tuttu laitos. "Kaiffariin" olen tutustunut, mutta se oli lite -ja muistaaksen vielä plus. Aito sellainen. Nyt tulossa olevasta en tiedä onko klooni vai aito. En kysynyt, koska se on minulle melko samantekevää.


Löysin laboratoriolasia. Tarvitsisin statiivin ja pari kouraa. Seuraavaksi.

Niistä sitten kun löydän.
Jos jollakulla on joutilaana, ostaisin pois nurkista.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Hiljaisuus omissa oloissa, ja maailmanloppu


Annoin tälle kuvalle nimen "höyryhuligaani". Se on kuvankaappaus videolta, jonka
tein ollessani anarkistisimmillani, muutama päivä sitten.
Kyseiseen videoon on linkki tämän tekstin lopussa.
 Olen tässä parin viikon ajan saanut olla aivan omissa oloissani, siis näin virtuaalisessa maailmassa; sosiaalisessa mediamaailmassa.
Takuuvarma konsti siihen on ja on aiemminkin ollut, alkaa puuhailla jotain outoa. Pienten piirien touhua. Omassa tapauksessani sähkötupakan käyttöön ja toimintaan liittyvä "ulostuloni" herätti sellaista mielenkiintoa, että karsin "verkostoani" tavalla jota en olisi kuitenkaan uskonut tekeväni.

Siinä eivät selittelyt auta, eivätkä perustelut. Minut leimattiin jopa huumehörhöksi: kehoitettiin siirtymään suoraan kokaiiniin ja kirosanojen säestyksellä haukuttiin kovasanaisesti omalla FaceBook- "seinälläni", jonka itse koen eräänlaisena virtuaalisena omana kotina jossa "vieraiden" yleensä koetaan käyttäytyvän jollakin tapaa kohteliaasti. Tai muussa tapauksessa siirtyvän pois.

Jonnet

Olen toista kertaa tekemisissä sähkötupakan kanssa. Käytin sitä pari vuotta sitten hyvällä menestyksellä tupakanpolton lopettamisessa. Tuolloin vertaishenkilöitä oli paljon: ja käyttötarkoitus oli useimmilla sama. Palasin nyt samoille foorumeille, mutta meno on muuttunut täysin. Ja käyttäjäkunnasta 90-95% on juuri ja juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta. En viitsi enempää laittaa heidän sosioekonomisesta statuksestaan: välotsikko riittäköön kuvailuksi.

Höyryttelystä on tullut itsetarkoitus. Tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon uloshengitettyä höyryä. Ikään kuin savukoneena. Nikotiinia on nesteissä näiden höyryäjien käyttämänä ainoastaan muutama milligramma, joskus ei ollenkaan. Kai se on jollakin tapaa hyvä asia. PG / VG -pitoisuudet ovat kääntyneet päinvastaisiksi. VG, joka tuottaa savukoneiden savunkin, on pääasiallinen ainesosa. Ja laitteet ovat kehittyneet sen mukaan. Kuvaan ovat tulleet watit, ja mitä enemmän niitä on, sen parempi. Puhutaan jopa 100 watin kääminlämmittimistä.
Joissakin on jopa bluetooth-yhteys, jotta softa saadaan päivitettyä.


Minun ei tarvitse ymmärtää mokomia. Tiedän miten saan nikotiinitarpeeni tyydytettyä. Aion jatkaa nikotiinin käyttöä edlleenkin. Pienimuotoinen harrastelu laitteiden kanssa on piristävää näpräilyä. Siksi laitteiden kanssa touhuilen.
Tämän kertainen laitearsenaali ja tarvikkeet on hankittu. Nestepuolta täytyy vielä kehitellä.


Videopätkä Bellus-rba:n testauksesta


Apocalypse - Vapocalypse


EU ja suomen poliitkot THL:n ja lääketeollisuuden lobbaamina, ovat jälleen kerran kieltämässä tai ratkaisevasti rajoittamassa sähkötupakan käyttöä. Sehän veisi nicorette-teollisuuden ja kaupan tuloja, tupakkateollisuudesta puhumattakaan, jos tupakoitsijat huomaisivat että tavasta pääsee helposti ja jopa mukavasti eroon sähkötupakkaa käyttämällä.

Toukokuussa odotetaan tuomiopäivää: maailmanloppua, jolloin nikotiininestettä ja sen höyryttämiseen tarvittavia välineitä ei enää saa tlattua netistä. Siitä käytetään nimitystä Vapocalypse. Kuten apocalypse, joka on englantilainen nimitys maailmanlopulle, Johanneksen ilmestyksen toteutumiselle. Vapo- etuliite tulee höyryttelemisestä; vapottamisesta.

Olen varautunut, mikäli niin käy. Laitteeni ovat siitä riippumattomia.
Nesteetkin voin tehdä itse. Tupakan siemeniä on tallessa, parin vuoden takaisen kasvatuskokeiluni jäljiltä. Kemian opintoni ovat alkamassa. Laboratoriolasia löytyy kirpputoreilta ja huutonetistä.
Mutta niistä ehkä myöhemmin.


Kuvasatoa, aiheesta ja sen vierestä - satunnaisessa järjestyksessä



 Belluksen vielä tyhjä deckki nemesiksen nokassa.



 Belluksen pumpuloimaton tehdascoili singlenä Innokinin toimiessa ohmimittarina



Oikealla luotettavimmaksi osoittautunut combo.
Vasemmanpuoleinen pakkaa välillä kuseskelemaan kuorilleen.
Modina mekaaninen Nemesis (klooni)


Tosi kätevä käämin_teko_työkalu


Puhtaus on tärkeää. Ja huolto tarpeellista.
Osat kuivumassa, ultraäänipesun jäljiltä.
Apex ja nemesis. 


 

Ai niin: se video josta sanoin aloituskuvani tekstissä - Paa äänet päälle!











Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...