Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Diaprojektori ja ilmoitusasiaa!

Kuva
Monet muistavat tämän laitteen: diaprojektorin.  Z-sukupolvella ei ole siitä hajuakaan.
Sen edeltäjällä: "rainakoneella", katsottiin opetuskuvia 70-luvulla koulussa. Raina erosi diasta sillä, että se oli rullalla oleva diafilmi, ja dia kuten tässä tapauksessa leikattu ja kehystetty.
Rainat olivat melkein poikkeuksetta mustavalkoisia.  Kyseessä oli nykypäivän kielellä ilmaistuna analoginen videotykki. Näitä ei pidä sekoittaa elokuvaprojektoreihin, joita on edelleen käytössä teattereissa jotka eivät ole siirtyneet digiaikaan. Sellaisiakin on (!)


Dia ?
Koska tätä saattaa lukea henkilö, joka ei tiedä -eikä oikeastaan tarvitsekaan tietää, mikä on dia; kerron lyhyesti, enkä kulkeudu enempää sitä edeltävään historiaan.
Dia; on lyhytnimitys positiivikuvalle, joka on valmis katsottavaksi ja heijastettavaksi valkokankaalle. Sen vastakohta on negatiivi, joka syntyy paperikuville tarkoitetusta filmistä kun se kehitetään.


Kuvaparin vasemmanpuoleinen on dia-positiivi, lyhyesti: dia. Oike…

Elämän "parhautta"

Kuva
Työni parhaita hetkiä, eilen: Syöttäessäni iltapaa eräälle herrasmiehelle (Aito vanhanajan herrasmies, mutta armottoman muistisairas -ikää joku 90).
Olimme kahdan, rauhassa hänen huoneessaan. Normaalisti hän suoriutuu syömisestä melko hyvin itsekin, mutta välillä väsyy.

Hän aloitti: "Onko sinulla vaimoa -saanko kysyä". Kerroin että on.
Totesi siihen jotenkin nöyrällä, Oiva Lohtander-maisella äänennuotilla: " 72 vuotta " -tarkoittaen olleensa vaimonsa kanssa, ei kaikkia vuosia aviossa, mutta sitäkin kuutisenkymmentä vuotta.
-Katsoi kaukaisuuteen, hiukan hymyillen ja jatkoi: "on ollut myrskyäkin, mutta niin pitääkin olla välillä"
-Oli hetken hiljaa, katsoi sitten vakavana suoraan silmiini ja totesi jotankin lakonisesti, mutta vakavasti minulle: "Ei ihmissuhde ole mikään moottori"

Olimme hiljaa. Pidin itsestäni kiinni.
Hän sai syötyä. Kiitti. Toivotimme molemmat hyvää yötä.
Kerroin tulevani tänään aamuvuoroon, ja sanoin että nähdään …

Kamera vai kännykkä

Kuva
Olen toista viikkoa ihmetellyt tai opetellut uuden puhelimen toimintoja, varsinkin sen kameraa jonka perusteella puhelimeni ensimmäisen kerran valitsin.
Aiemmin muut ominaisuudet ovat olleet päälimmäisinä, ja kamera on ollut yhdentekevä. En ole uskonut mokomiin, vakavasti tai tosissaan otettavina vaihtoehtoina "oikealle" kameralle.

En usko nytkään, jos kyse on kännykän vertaamisesta järjestelmäkameraan. Vaikka pari mainoslausetta sanoo että muutama puhelinvalmistajan "lippulaivamalli" on jo korvaamassa, tai muistuttaa hyvin paljon järjeselmäkameraa: DSLR:ää (Digital single lens reflex). Valokuvaukseen syvemmin perehtymättömille, mutta aihetta kiinnostuneena seuraaville selvennykseksi: järjestelmäkameran nimessä typerä sana; järjestelmä tarkoittaa sitä että kameraan voidaan vaihtaa erilaisia optiikkoja; putkia; linssejä; laseja; kakkuloita. Lisäksi erillisiä salamalaitteita, kaukolaukaisimia, loittorenkaita linssin ja rungon väliin, palkeita, suodattimia linsseihin…

Tiput ja Tipula

Kuva
Aamulla



Katsoin aamulla tällaisen okulaarin läpi, mutta sitten heitin kameran hyllyyn ja päätin etten muutamaan päivään koske filmitouhuihin.




Mietin aamulla, että lintujen kuvaaminen on syksyhommaa, kun en ole viitsinyt lintutorneille ollenkaan. Saisi olla koko paska. Mutta sitten näin pihalla oudon linnun. En ole ennen nähnyt kottaraista. Tai olen varmaan, mutten huomioinut.
Rusakkokin, mutta ei citykani eikä -jänis. Porissa ei ole citykaneja, tai en minä ainakaan ole nähnyt.



Rannassa
Mentiin meren rantaan , että saatin raitista ilmaa ja aurinkoakin.
Nokikanat rakensivat pesää.

Kokeillin nokikanojen pesän lähellä kännykän videokuvaussysteemiä. Koskaan ennen en ole kännykällä videota kuvannut. Nytkin oli mielessä enemmänkn äänenlaadun testaus. Kuuluuhan se varoitusääni siellä. Vähän pumppaa, mutta kuitenkin.



Rantakäärmekin nähtiin. Jätin reissusta tarkoituksella "oikean" kameran kotiin. Mutta tuli  kuva kännykälläkin.



Kallossakin kurvattiin, josko sinne aiottava kahvilavaunu…

Filmi purkkiin, pimeään ja kuvia

Kuva
Edellinen blogipäivitykseni karkasi filmikuvauksesta sivuraiteelle, ja ajattelemani jatkokertomus ensimmäisen filmin taipaleesta kuviksi katkesi.
Filmi on nyt kehitetty ja kuvaakin syntyi.  Latentista negaksi, ja edelleen positiiviksi. Ei kuitenkaan paperille saakka.


Hourein eilen illalla uusiutuneen flunssan kourissa, mutta illan hämärtyessä päätin laittaa muutama päivä sitten valottamani filmin kehityspurkkiin.
Homma täytyi tehdä illalla, kun päivänvalo ei enää tunkeutunut vaatehuoneen oven raoista.
Filmihän laitetaan kehityspurkkiin täysin pimeässä, toisin kuin vedostaminen jonka voi tehdä suojavalon himmeässä valossa. Jostain olen lukenut että olisi jokin valo jonka aallonpituus ei hunnuta filmiä. Mutta onnistuu työvaihe sysipimeässäkin.
Kuvassa ei ole pieleen menneen tankkilatauksen tuloksena oleva filmisekamelska, vaan purkkiin laitetun filmin suojapaperi .


Kehittäminen Mittasin kehitteen lämpötilan. Huoneenlämpöinen oli kaksi astetta lämpimämpää kuin standardi. Taulukosta…

Yhden aikakauden loppu ?

Kuva
Prologi Kyseessä on erään kamerani elämänkaari, joka omalta osaltani päättyy tänään. Tai kameratyypin, joka aika-ajoin pistää minut miettimään. Pokkarikamera on sellainen.
Pokkariksi kutsutaan kooltaan pienehköä kameraa. Nimitys tulee alunperin englannin kielestä:
Pocket camera - taskukamera. Sellainen se on; mahtuu taskuun, tulee otettua mukaan mahdollisesti silloinkin kun mukana ei jaksa raahata "oikeaa kameraa" eli järjestelmäkameraa raskaine ja kookkaine objektiiveineen.
Pokkarikin on oikea kamera! Jotkut huomattavastikin parempia kuin järjestelmäkamerat. Sen rajoitukset pitää ottaa huomioon, ja kuvien käyttötarkoitus. Monissa on julmetut zoomit, mutta pienimmissä ne ovat vain "hätäkäyttöön". Laajakulma on hyvin käyttökelpoinen 90% kuvaustilanteissa joihin nämä on tarkoitettukin.





 Olympukseni tarina Pidin pienimuotoista passi-valokuvaamoa, ja erikoisempiin palveluihin keskittynyttä kuvapalvelua 2010-2012. Kalusto oli vaatimatonta, verrattuna yleiseen trend…

Kemiaa

Kuva
Laitoin tänään kemiat kuntoon. Tarkoitan filminkehityksessä käytettäviä kemikaaleja, joita kemioiksi kutsutaan. Prosessi kooostuu kolmesta, jossain tapauksessa neljästä aineesta. Mutta kahdellakin onnistuu.
Jos neljä, niin  1: kehite, 2: keskeyte, 3: kiinnite, 4: lopphuuhtelu. Lisäksi tarvitaan vettä, virtaavaa sellaista -melko paljon.

Sekoitin ylläolevan kehitteen, mutta tein puolikkaan "satsin", koska rullafilmiä varten tarvitsemani nestemäärä on juuri puolet pakkauksen mahdollistamasta määrästä. Punnitsin jauhekomponentit ja jaoin kahteen erään. Sekoituksessa käytin mittalaseja, vaikka vaakakin houutteli. Ominaispaino kuitenkin eroaa 40 asteisella vedellä johon jauheet sekoitetaan, 20 asteisesta.
Pilkunnussimiseksi homma menee, koska ainemäärät ovat pieniä. Ämpärikaupalla sekoitettaessa ei ole niin tarkkaa.

Stock- liuos on suoraan käyttövalmis, mutta jos filmejä on paljon, se voidaan laimentaa 1:3 käyttöliuokseksi. Vähäisellä filmimäärällä ja tiheällä kuvaustaajuudella st…

Filmikuvauksen ensimmäiset kohteet

Kuva
Ladattuani filmin kameraan menestyksellisesti(?), oli mietittävä minne lähden sitä valottamaan. Maisemakameraksi kaksisilmäisen etupäässä miellän, mutta kuvista saattaa tulla maisemakuvina melko latteita ja ahtaita, koska polttoväli on ns. normaali ja kohteista täytyy mennä riittävän kauas.

Ajattelin ensin, että jotain uutta ja erilaista etsimeen, mutta päädyin "helppoon" ja suosittuunkin. Porin varmaankin eniten kuvattu rakennus ja sen ympäristö on Kallon pikkumajakka. Sinne siis ensin. Ja ensimmäiset ruudut majakasta sekä sen vieressä olevasta purjehdusseuran pavilijongista.



Koska kamerassa ei ole valotusmittaria, käytin ensimmäisiin otoksiin säädöt saadakseni digijärjestelmäkameran mittaria. Samalla napsein sillä kuvat filmikameran kohteista ja ympäristöstä jossa touhusin.
Flexaretin jalustakierre on kooltaan tavallista suurempi. Nykyjalustojen pikakiinnityslevyjen ruuvit ovat siihen sopimattomat. Mutta apu löytyi isosta jalustastani, jota käytän melko harvoin. Sen kam…

Totuuden hetki

Kuva
"Totuuden hetki" käsillä. Rullafilmin lataus kameraan. Olen sen tehnyt kymmeniä - varmaan sata kertaa. 20 vuotta sitten Hasselbladiin. Nyt  piti soveltaa, tämän "perättömän" Flexaretin kanssa.






Filmi ladattu. Lataus sinänsä oli helppo nakki (bit of cace),  mutta ykkösruutu meni ensimmäisellä kerralla ohi. Kävin "pimiössäni", nyppäsin filmin kamerasta ja rullasin uudelleen puolalleen.
Toisella yrittämällä olin varovaisempi ja kävin parvekkeella päivänvalossa kelaamassa filmin 1-ruudun kohdalle.
Tässä filminsiirto toimii esim. hasselista poiketen portaattomasti. Ruutunumeron joutuu tihrustamaan pienestä punalasisesta aukosta. 

 Filmi siirrettynä "alkuun", eli ensimmäisen ruudun kohdalle.
 Normaalivalossa numero erottuu hyvin huonosti.


"Kuvalaskurin" suojaluukku suljettuna.


Mistä ja millaisesta kamerasta on kyse?

Flexaret on ns. keskiformaatin rullafilmikamera. Kaksisilmäinen "linnunpönttö", jossa ylempi objektiivi antaa ku…