torstai 30. maaliskuuta 2017

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Ennen vaaleja kaikki on varpaillaan

 

 

Lähdin kuntavaaliehdokkaaksi

Kirjoitan nyt aiheesta, joka saa monet "varpailleen". Jotkut jatkavat saman tien eteenpäin, takaisin mukavammille sivuille joilla jaetaan kevyempiä asioita eikä tarvitse vaivata päätään politiikalla.
Niin tein itsekin useamman vuoden ajan, vaikka asioita seurasinkin lähinnä huvittuneena kokemani ja näkemäni perusteella.

Olen käynyt valokuvaamassa useita poliittisia tapahtumia: Suomi Areenaa kesällä, ja vaalikampanjointia edellisissä eduskuntavaaleissa. Jytkyn edellä olin kiinnostunut kuvaamaan Perussuomalaisten vaalitilaisuuksia. Sain julkkiksia kuviin: kansanedustajia ja ministereitäkin. Ei ajatustakaan, että itse ottaisin kantaa poliittisella tasolla mihinkään.

Menneen helmikuun aikana ajatuksiini ja pohdiskeluuni hiipi kuitenkin hiljalleen ajatus ehdokkaaksi alkamiselle. Otin ensin yhteyttä aikaisemman puolueeni "agitaattoreihin", kun sieltä päin kuului kutsuakin.
Olin vuonna 2004 kuntavaaliehdokkaana aikaisemmassa asuinkunnassani Nakkilassa. Kun pyydettiin, niin menin. Omasin ammattiyhdistystaustaa silloisesta työpaikastani, jossa toimin osaston luottamusmiehenä ja hetken ammattiosaston puheenjohtajanakin. Olin noususssa. Päädyin satakunnan piirin sdp:n ay-siiven hallitukseenkin.
Sen ajan muistot ja reaktioni silloiseen "touhuun" kuitenkin sai minut lopulta ilmoittamaan etten enää halua ehdokkaaksi. Aikansa kutakin. Ja ajatusmaailmani, seurattuani oman kaupungin päätöksentekoa,  on niistä ajoista muuttunut paljon.Tiedän asioita, joita minun ei pitäisi tietää.

Ilmoittauduin kiinnostuneksi Perussuomalaisten ehdokkuudesta näissä vaaleissa, vaikka tiesin tavoitteen haastavaksi. Perussuomalaiset eivät tällä hetkellä ole kovin suosittu puolue. Heitä syytetään takinkääntämisestä, ja äänestäjiensä pettämisestä. Pettäminen ei ole mielestäni aivan oikeaan osuva termi. Valtakunnan politiikan tasolla sitäkin voidaan sanoa tapahtuneen, koska hallitustyö on vaatinut kompromissien tekemistä jotta päästään vaikuttamaan asioihin siellä missä suurisuuntaisia ja laajemmin vaikuttavia päätöksiä tehdään.

Porin kaupungintalon eteisessä.
Eilen – ensi kertaa talossa

Se hallitus- ja valtakunnanpolitiikasta. Olen kinnostunut paikallisesta päätöksenteosta ja vaikuttamisesta. 

Helmikuun alku oli minule henkisesti hyvin raskasta aikaa. Olin jo jollain tasolla unohtanut kiinnostuksen ilmaisuni, kun puhelimeni soi ystävänpäivän aamuna. Kansanedustaja Ari Jalonen, kerrottakoon sekin nyt tässä, soitti ja sanoi  että näin ystävänpäivän aamuna on hyvä ajankohta puhua asiasta. Koska olin melko mieli maassa, olin melko torjuvalla kannalla ja aajttelin ettei minusta ole sinänään hyötyä ehdokkaana. Hän kehoitti miettimään ja puntaroimaan asiaa vielä jokusen yön yli, kun aikaa ehdokasasettelussa vielä oli jäljellä pari viikkoa.
Mietein. Otin yhteyttä paikallisjärjestön puheenjohtajaan. Menin ehdokashaastatteluun ja allekirjoitin ehdokashakemusen, jonka kanssa menin paikalliseen puoluetoimistoon pari päivää myöhemmin.

Paha "Persu" ??

Minut hyväksyttiin Porin Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaaksi. Ja puolueen jäseneksi.
Sitä ennen sain esittäytyä paikallisjärjestön hallitukselle, joka oli aloittamassa kokoustaan kun vein ehdokkus-ilmoittautumispaperin toimistoon.
Sain tapani mukaan hyvin sanoja suustani. Niitä tuli paljon. Minulle esitettiin kysymyksiä, tiedusteltiin mielipiteitäni moneen asiaan. Mitkä olisivat pääasiallisia vaaliteemojani, miten pystyn toimimaan päätöksenteossa muiden puolueiden edustajien kanssa, ja monta muuta joita en enää muista. Uskoin puheisiini, tiesin osaavani.
Pääsin tutustumaan Perussuomalaisten päättäjien mielipiteisiin kuntatasolla, jokapäiväisessä elämässä. Maahanmuutosta ei puhuttu, puhutiin päivän asioista, ja tulevista tavoitteista ja toimintatavoista.

Olin vakuuttunut siitä että olen etsiytynyt "porukkaan" joka sopii itselleni ja johon varmaankin itsekin sovin. Perussuomalaisten julkikuva tiedotusvälineissä eli siinä Mediassa, on yksipuolinen. Arkipäiväisestä päätöksentekotyöstä eivät tooimittajat ole kiinnostuneita, koska se ei "myy". Lööppiaines joka myy, keskittyy Timo Soinin sanomisissn, Hakkaraisen sanomisiin, Laura Huhtasaaren sanomisiin, kun heille on työnnetty mikrofoni suuhun.
Perussuomalaiset ovat aivan "tavallisia ihmisiä". Vähän realistisempia ja suorasanaisempia kuin valtapuolueiden edustajat. Joidenkin pääteemakseen ottama maahanmuuttopolitiikka paistaa ainoana teemana joillekin toimittajille tai uuslukutaidottomille lukemaansa ymmärtämättömille, ja lopputuloksena asian paisuttelu ja fasististen virheiden etsiminen.

Perussuomalaiset ei ole yhden asian liike. He eivät ole nahistuneet kabinettipolitiikkaan kuten pari perinteistä puoluetta jotka elävät vieläkin savupiipputeollisuuden ja ojarumpujen aikaa.
Tämä on rumasti sanottu, mutta Porin kaupunkia kauan pyörittänyt kolmen tahon piiri saisi viimeinkin purkautua. Päävaaliteemani onkin saada päätöksen tekoon avoimuutta ja reilua meininkiä, puolueiden välisen kaupanteon sijaan. Kuntapolitiikassa ammattiyhdistystoiminta ei ole niin sidoksissa poliittiseen päätöksentekoon kuin laajemmalla tasolla.
Mutta monikin yhteiskunnan toimminto, kuten asuminen ja rakentaminen pyörii edellä kuvailemieni tahojen talutusnuorassa.

Maailmanparantaja ?

Yksi ihminen ei voi maailmaa tai kaupungin oloja muuttaa, hallita tai kehittää. Siihen tarvitaan kuuluisaa joukkovoimaa jota löytyy erityisesti päättäjien yhteenliittymistä. Puhutaan ryhmäkurista joka johtaa joskus nurkkaan ajautumiseen. Sekin on yhden ihmisen tilanteessa ratkaistavissa, kuntatasolla jossa voi aina ilmoittaa olevansa eri mieltä.
Maan hallitustyöskentelyssä Soinit ja muut isot eivät voi niiin tehdä. On tehtävä kompromisseja.

Odotan mielenkiinnolla kuinka käy kesäkuussa, kun Persujen (käytän sitä nimeä, koska se on omienkin keskuudessa hyväksytty tietyissä asuiayhteyksissä) puheenjohtaja vaihtuu.
Halla-aho? Terho? Jompi kumpi.
Molemmat ovat hyviä. Mutta olen mielenkiinnolla ja tarkkaan kuunnellut H-A:n puheita ja ulostuloja.
En tiedä, menenkö itse Jyväskylään äänestämään. Seuraan tilannetta ja katson ensin kuinka nämä kuntavaalit menevät.
Toivottavasti saan enemmän kuin yhden tai kaksi ääntä. Olen tosissani "liikkeellä"




Muistakaa äänestää!
Ja jollette muuta muista niin   numero on tasan  1 0 0 




Porissa, Toejoella:  15.3.2017
52. syntymäpäivänäni




.

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...