maanantai 19. kesäkuuta 2017

Fortum, entinen Ekokem Mäntyluodossa

Tuhkajalostamo-projekti

 

Kävin 11.6.2017, siis viikko sitten Kirrinsannassa testaamassa kuvauskopterin automatiikkaa.
Huomioni kiinnittyi maanrakennustöihin, tien toisella puolella. Ekokemin, tai nykyisin Fortumin tontilla.
 

 Kuva 1:  on osarajaus suuresta panoraamakuvasta. Koko kuva on nähtävissä Flickr-kuvakirjastossani

 

 

Vaasan Hallinto-oikeuden välipäätös on keskeyttänyt rakentamisen.

Mutta ensimmäiset paalut on lyöty.
Kävin toistamiseen paikalla eilen: 18.6.2017:
 

Kuva 2:  on kaapattu videolta, siksi melko heikkolaatuinen. Mutta asian eteneminen on havaittavissa.
Kuva otettu sunnuntai-iltana klo 18.



Kuva 3: Rakennustyö etenee: Kuvattu  2.7.2017



Kuva 4: Anturoiden valu alkanut.

Seuraan rakennuksen etenemistä, Hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta. Tulen täydentämään tätä blogipäivitystä kun uutta kuvaa on käytettävissä. 

 

Lisäys 21.6.2017

Kuva 4: Loin karttapalvelussa ortokuvan, kiinteistörajat ja kiinteistönumerot. Varmistin näin olevani oikealla "tontilla". 

Kuva 5: Kiinteistönumero ja rajaus mainitaan  ylläolevalla sivulla (linkki), ladattavassa pdf-dokumentissa: "Päätös 69/2017/1, www-versio.

Olen kartalla

  


Lisätty kuva nro 4 – 9.7.2017
 Lisätty kuva nro 3 – 2.7.2017
Muokattu 21.6.2017
Luotu, Porissa: 19.6.2017


...



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kellastuneet kuvat


Meillä kaikilla,  tai ainakin monilla on laatikoissa ja albumeissa vanhoja valokuvia ajalta ennen digikameroita, kamerapuhelimista ja tableteista puhumattakaan.Vanhempien ja isovanhemipen ikuistamia, heille unohtumattomia hetkiä ja näkymiä. Matkoilta ja perhetapahtumista.


 Ajan kuluessa varsinkin värikuvat, niiden alkuajoilta kellastuvat ja lopulta haihtuvat näkymättömiin. Valo tekee tehtävänsä, kemialllinen reaktio etenee. Tuhoutumista voi hidastaa huolellisella säilytyksellä, mutta harva sitä viitsii tai osaakaan ajatellakaan.

Itselläni on melko paljon vanhoja valokuvia: Omia, ostettuja, lainattuja, saatujakin. Kyllä; olen ostanut vanhoja valokuvia, tuntemattomien ottamia, hienoja ja aivan arkisiakin otoksia. Negatiiveja ja paperisia, diojakin.
Mielenkiintoisimmat tai jollain tavalla arvokkaiksi kokemani olen muuntanut tai siirtänyt digitaliseen muotoon. Joitakin antanut arkistoihin.


Värikuvan elvytys

Skannattu säätämätön kuva
Sivun aloituskuvassa tämä värikuva, kooltaan 10 x 7 cm, näyttää melko menetetyltä. Mustavalkoisista kuvista sen rinnalla näkee, että kokonaiskuvan värilämpötila on hieman punaiseen päin. En säätänyt sitä kohdalleen.
Skanneri tuotti "nolla-asetuksilla" yllänäkyvän kuvan. Kuva on "kehityskelpoinen": Siis kehittämään.

Parilla pikasäädöllä väriä esiin


Loppuun säädetty

ja perusteellisemmalla käsittelyllä loputkin esiin. Näin värikuvan kanssa.

Pöydälle kokoamistani mustavalkoisista 6x6 senttisistä skannasin pari, ja säädin, silmään sopiviksi.

Tässä ennen/jälkeen kuvaparit klikkaamalla suuremmiksi, kuten aina:




ja.......












Porissa: 12.6.2017











sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Reposaari-päivät

Porin Reposaaressa (tai saarella, valitkaa itse) järjestetään kuluvana viikonloppuna otsikon mukainen kolmipäiväinen tapahtuma. Taisin osallistua, tai siis käydä päivillä toissa vuonnakin. Tai joku vastaava tapahtuma jonka pääpaikka oli silloin venesataman alueella.
Sama juontaja silloinkin: Elina Wallin.  Eino Grön lauloi, kuten tälläkin kertaa.


Eino Grön




Väkeä oli, muualtakin. Ihan mukava tapahtuma, valokuvanäyttelyineen Reposaari-talossa ja koulun juhlasalissa, jossa pääsi tutustumaan Satakunnan Kansan pitkäaikaisen kuvaajan; Antti Suomisen hienoihin kuviin. Ensin mainitussa paikassa oli -en muista nimeä, Reposaarelaisen valokuvausharrastajan kuvia. Printtiä on mukava katsella, kun muutoin näkee niin paljon kuvia ruudulla.
Olen itsekin välillä harkinnut jonkinlaisen näyttelun järjestämistä. Mutta perinteinen paperikuvanäyttely olisi vain osa sitä. Annan asian hautua edelleen.
 
kuten aina: kuvat suurenevat klikkaamalla




Johnny-Kai Forssell julisti saarelle lomarauhan. 



Valloittava harmonikan soittaja.
Esiintyi eläkeläisten lauluryhmän kanssa. 



Soittokunta soitti merellistä musiikkia. Huomioni kiinnittyi tähän ksylofonin soittajaan, ja pystyyn asennettuun soittimeen. En ole ennen nähnyt sellaista. Soittokunnan johtajaa, kapellimestaria ei näkynyt lavalla. Tempo säilyi siitä huolimatta, mutta mutta; älköön nyt kukaan pahasti loukkaantuko tällaisen amatöörimusiikkikriitikon sanomisista!
Minulle meinasi tulla paha mieli, kun sävellaji oli koko ajan molli kappaleesta riippumatta. Hyvää tarkoittava orkesteri saattoi saada Zimmermanin kääntymään haudassaan. Mutta ei se mitään.

Tässä tempo ja sävellaji menevät melko varmaan just' eikä melkein:







. . . . .  ja tätä en ymmärrä alkuunkaan. Onneksi ei ole krapula (en omaa kyseistä olotilaa koskaan):




Ei minun pitänyt ruveta arvostelemaan musiikkiesityksiä....  vastuu on kuulijalla.
Lopetan ennen kun halkean!



.





Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta...