Kirjoittamisen ja kuvaamisen vaikeus

 

Prologi

Eletään "jo" elokuun loppua. Kesä on mennyt kuin varkain ohi. Ajanjakso jolle asetetaan paljon odotuksia ja paineitakin. Blogikirjoitukseni ovat harvalukuisia, vaikka aiheita tulee ja menee päivittäin. Mutta onhan blogini nimikin laiskurin päiväkirja. Eihän siitä pidä paineita ottaa, ettei tekstiä ja kuvia julkaisuksi asti synny tekemällä tehden. Vain näön tai näkyvyyden vuoksi, kuten jotkut vloggaajat, jotka kuvaavat nettiin jokaisen aamuheräämisensä.

Mutta mennäänpä hetkeksi kuvajuttuihin. Niitähän minun on totuttu viljelemään. Palaan tuohon edelliseen kirjoitukseni lopulla.

 

Uutinen erään Porin tunnetun puiston ympärillä kulkevan katuosuuden muuttumisesta yksisuuntaiseksi, linja-autopysäkin rakentamisen takia, sai minut sekoilemaan sosiaalisessa mediassa. Luulin sen olleen aina yksisuuntainen, mutta todellakin erehdyin. Eetu Salinin (aloituskuvassa) patsaan ympärillä on ollut "aina" yksisuuntainen liikenne. Mutta jossain vaiheessa jota en tiedä, se on muuttunut.
Lähdin melkein oikopäätä kameran kanssa paikalle. Ja samalla muutakin pientä tallentui.




Linja-autojen reitteihin ja pysäkkeihin tulee uuden matkakeskuksen valmistumisen myötä muutoksia ja  uudistuksia. Tämä uusi city-linjan pysäkki vie paikan moottoripyörien ja mopojen parkkipaikalta.





Kauppahalllin sisäpihalla on monenmuotoista ja -tyylistä rakennusjulkisivua. Tämä kuva on melko pitkälle käsitelty. Seuraava käsittelemätön. Väri- ja sävymaailmaan en paljoa puuttunut, mutta perspektiivi oli haastava korjattava. Kuvattu 10mm polttovälillä cropissa. Jos kinovastaavudesta pitää puhua, niin croppi on 1,6 kertainen. Laaja kuitenkin. Kuvaan syntyi korjauksen myötä pakopiste jolle ei voinut mitään.



Muokkaamaton

Löysin kadoksissa olleen pyöröpolarisaatiosuodattimeni

Monet tietävät mistä on kysymys. Mutta heille jotka eivät; rautalankamalli.
Polaroid- aurinkolasit olivat aikoinaan mullistavat. Suodattavat valosta aallonpituuksia jotka sisältävät heijastuksia ja muuta mikä heikentää näkyvyyttä.
Kun laittaa kaksi polaroivaa linssiä tai lasia päällekäin ja pyörittää niistä toista, menee "kuva" jossain vaiheessa mustaksi.
Pyöröpola-suotimessa tehdään juuri näin. Mutta kuva ei mene mustaksi, vaan korostuu joiltakin osiltaan mukavaksi katsottavalla tavalla. Jos kohteena on vaikkapa tv-ruutu, tietokoneen näyttö tai joku muu lcd-tekniikkaa sisältävä nestekidelaite, sen näyttö menee mustaksi mutta muu kuva-ala pysyy näkyvissä.

Käytännössä: 


Ilman suodattimen vaikutusta . . .


. . . ja sama suodatettuna

Polarisaatiosuodin on käyttökelpoinen kun pitää saada pois esimerkiksi ikkunan tai vedenpinnan heijastuksia. Sellaisia joita on hankala muutoin jälkikäsittelyssä korjata. Useimmiten sitä käytetään kuitenkin dramaattisemman vaikutelman aikaansaamiseksi.

Takapihalla, aidan toisella puolen "sienessä"

Sienien kuvaaminen on jotenkin terapeuttista. Lajimäärityskin on toisarvoista, jos tavoitteena on vain kuvien saaminen. Nämä ovat ruskokärpässieniä. Ne ovat lievästi myrkylllisiä. Ellette tiedä mitä teette, antakaa olla.

Epilogi

Salinilta on vesi loppunut, lähteessä kannet päällä. Talvi tullut tai tulossa. Kuva neljän vuoden takaa.
Tuon neljän vuoden kuluessa, tämän kuvan oton ja kirjoitukseni aloituskuvan välillä on tullut vuodenajallisesti eteen kolme talvea, ja yhtä monta kesää. Seuraavaa odotellessa.

Ajanjakson alussa valmistuin vanhustyöhön suuntautuneeksi lähihoitajaksi. Töitä riitti, mutta vaikeuksiakin työssä. Kaksi vakituista työpaikkaa, joista molemmista lähdin kun en jaksanut enää.
Toisesta lähdin menneen toukokuun alussa. Suurin odotuksin ja helpotusta tuntien. Päätin yrittää vielä kerran. Kuvaustöissä ja uuden tekniikan parissa; ilmakuvauksia ja erikoiskuvia niitä tarvitseville. Luulin heitä olevan, mutta erehdyin.
Ymmärrän sen, että kuvaustyötä ei enää entisessä muodossaan ole. Passikuvatkin otetaan kännykällä vessan ovea vasten, ettei tarvitse maksaa. Hääkirkot ovat puolillaan kännykällä kuvaavia setämiehiä. hautajaisissa vähän harvemmin. Juhlat ja kemut kuvataan instagrammia ja facebookia varten. Kukaan ei enää laita niitä muulle seinälle kuin someen.






.
..

Rajauksia, dynamiikkaa ja M42-harrastusta

Edellisessä tekstissäni vertailin croppikennoisen ISO-sietoa, ja pohdein täyskennoisen kameran "autuutta". Oli ehkä vähän jyrkästi arvosteltu, etteikö iso kenno toisi etua monissa tilanteissa. Varsinkin heikossa valaistuksessa, siis hämärässä. Ja dynamiikka on kuulemma parempi. Ymmärrän kyllä mikä tai mitä on kuvan dynamiikka, mutta en ilmeisesti en ole sen puutteeseen tai tarpeeseen kompastunut. Ehkä olen tiedostamattani korjannut- asian jollakin tavalla  jos ongelmaa on tullut.
- tai päästänyt käsistäni paskaa.

Dynamiikkaa voidaan käyttää tehosteena ja itseisarvonakin, mutta kuten edella totesin, en tarvitse sitä normaalia enempää kuvan luomisessani -koska inhoan useimmiten liiallisuuksiin menevää korostusta kuvissa.

Ylläolevassa kuvassa on mielestäni dynamiikkaa. Vesileima kertoo ajan jolloin kuva on otettu. Siis minä "otin" sen kameralla tänään klo 11, ennen puoltapäivää; A.M.  –niin kuin jenkit asian ilmaisevat.
Siis päivänvalossa, terassillamme. Käytin kuvaukseen järjestelmäkameraa, Canonin 60D:tä johon olin ruuvannut, adaptoinut niin kuin hienosti sanotaan, M42 kierrekiinnitteisen objektiivin: 80-200 millisen Soligorin, jostain 70-luvun puolivälin hujakoilta.

Oma säävyöhyke ja cropit kovilla

 Milli pohjalla, muualla tulvia. Tyhjennetty edellisenä iltana klo 18, jolloiin sama "lukema"
En muista kummalla kuvasin tämän; kuvausasiaa sääasian jälkeen

Ihmettelin talvella asuinalueemme säätilaa, verrattuna muutaman kilometrin päässä olevaan Porin keskusta-alueen vastaavaan. Useamman kerran lähtiessäni Toejoelta keskustaan, oli täällä noin 10 astetta pakkasta, muutaman kerran enemmänkin. Joen kohdalla tai jo vähän ennen sitä, lämpötila nousi nollan paikkeille. Paluumatkalla jälleen pakkasvyöhykkeelle.

Kesän aikana olen havainnut useammankin kerran suuren eron säätuntumassa Länsi-Porin ja Toejoen välillä. Pietniemessä tukala, helteinen ukkosta enteilevä ilma. Mutta kotiin palattua aivan seesteinen ja sopiva.
Tänä kesänä on liikkunut hyvin tummia pilviä, mutta sade on kiertänyt alueemme miltei poikkeuksetta. Kymmenen tai jopa neljän kilometrin päässä, useimmiten joen ja deltan toisella puolella on satanut reippaasti ja kaatamallakin, mutta terassimme sademittariin ei ole kertynyt merkittäviä lukemia näyttävää määrää.
Niin nyt kuluneen vuorokaudenkin aikana.

Se säästä ja sateista. Nyt toiseen aiheeseen; valokuvauksen tekniikkaan ja kahden toisiaan muistuttavan kameran ominaisuuksiin. Otsikossa lukee: "cropit kovilla". Mitä se tarkoittaa?

Valtaosa nykyisin yleisesti käytettävistä kameroista on Canon tai Nikon- merkkisiä. On toki muitakin, mutta nämä kaksi ovat "valtamerkkejä".  Niistä Canon harrastekuvaajien keskuuteen enemmän myyty ja Nikon ammattikuvaajien ja välineharrastajien suosikki.
Kuvassa oma "kalustoni" heinäkuun puolivälin paikkeilla. Canonit ovat saaneet seuransa Nikonin, jonka hankein (hankin) mielenkiinnosta merkkiin, mutta myös merkittäväksi lisäykseksi.

Nikon (D7000)  ja kuvassa oikealla oleva Canon (60D) ovat ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään hyvin saman tapaiset. Vasemmanpuoleinen Canon (5D-classic) poikkeaa  niistä kennokooltaan, ollen ns. täyskennoinen. Se on iäkkäämpi, paljon vähemmän automatiikkaa ja hienouksia omaava, eikä sillä voi ottaa videokuvaa. Nykyisin sillä kuvataan vain harvoin, sunnuntaisin ja hyvällä säällä.

Croppi-kennoisen kameran kenno on pienempi kuin "täyskennoisen". Täyskennon koko on jäänne filmiajalta, ollen jokseenkin saman kokoinen kuin kinofilmiruutu aikoinaan: 24 x 36 milliä.
Mikä autuus siinä on, en enää oikeastaan ymmärrä. Saatu kuva omaa enemmän rajausvaraa, ehkä. Etsinkuva on selkeämpi. Pikselit ovat suurempia ja kokonaispikselimäärä voi olla kuvan kärsimättä hieman vähäisempi.
Tuossa täyskennoisessa on "vain" 13 megapikseliä. Toisen laidan kroppikennoisessa 19. ja nikonissa 16. Kun täyskennoisesta kamerasta siirretään objektiivi kroppikennoiseksi, sen polttovälisuhde muuttuu 1,5 (nikon)  tai 1,6 kertaiseksi (canon). Polttoväli säilyy fyysisesti tasan samana, mutta kuvakulma supistuu, mikä saa aikaan vaikutelman että kuva zoomautuu "pidemmälle": 100 millisestä tulee 150 tai 160 millinen. Ollaan siinä uskossa, kyllä se sopii.

Tänä aamuna kokeilin, mihin noista "vajaakennoisista" työjuhdista on, kun ISO-arvo pistetään korkeaksi. 

Normaalioloissa kuvataan yleisesti 200-400 "iso:lla", joskus 800:lla. ISO-arvo on jäänne filmiajalta, jolloin filmejä myytiin ISO-numeroisina. Matkassa kummitteli silloin myös ASA ja jopa din-luku. Mutta ISO vakiintui suureeksi viimeistään digikameran yleistyttyä. ISO-luvun suurentuessa, kennon herkkyys kasvaa ottamaan valoa vastaan lyhyemmillä valotusajoilla tai/ja pienemmillä objektiiviin himmentimen aukoilla. Ettei asia olisi liian yksinkertainen: objektiivin himmentimen "säätöasteikko" on käänteinen, verrattuna aukon kokoon: mitä suurempi f-luku, sitä pienempi aukko ja valotusajan tarve. Kuvattaessa täydellä aukolla eli himmennin kokonaan auki; f-arvo on objektiivin valovoimasta riippuen asteikon pienin. Pienin himmenninaukko on objektiiveissa yleensä f-22 tai joissakin 32. Suurin aukkoluku kertoo objektiivin valovoiman, ja usein myös hinnan. Hyvänä valovoimana, eli hämärässäkiin lyhyemmillä valotusajoilla kuvaamiseen kykenevä on 2,0 - 2,8. Halvemmissa se on luokkaa 4 - 5,6. Zoomeissa valovoima vähenee ja aukkoluku suurenee kun zoomataan "lähemmäksi". Laajakuvalla saattaa olla 3,5, mutta "pitkäksi" vedettynä jopa 6,3 on melko yleinen.
2,8 valovoimaiset "pitkät" putket maksavat paljon, muta antavat myös paljon. Niissä on usein punainen raita jossain kohtaa putken ulkopintaa. Antavat siten "katu-uskottavuutta" ja pienen erektion joillekin käyttäjilleen.

Taas tuli varsinaista tajunnanvirtaa ja munkkilatinaa teille jotka otatte vain kuvia. Niin minäkin otan, vain kuvia. Mutta noin asiat menevät.
Halusin katsoa miten Nikonin kenno eroaa Canonn vastaavasta. Otin tarkastelukohteeksi ISO-arvon siedon helpoissa olosuhteissa.  ISO 800 ei ole temppu eikä mikään millekään keskiverrolle kennolle. Mutta 3200:lla alkaa eroja näkyä jos on näkyääkseen.

Kuvaamaan:

Ensin Canon 800iso, klikkailkaa tämä kuva isoksi, siten voi verrata kuvia siirtymällä avautuvassa kuvasarjassa eteen- ja taakse päin.

Nikon 800iso

Sitten Nikonin iso-arvo nelinkertaiseksi: 3200

. . .ja Canonilla sama "homma"


Objektiivit olivat valovoimaltaan samanlaiset. Canonissa Sigman 18-200, Nikonissa sen oma kittiputki: 15-150. Sääsin Sigman noin 150 milliin ja Nikkorilla otin kuvat "tapissa". Ehkä valomnittaustavassa oli eri säädöt, kun en aivan tarkaan samaksi noita säätänyt. Kuva-alat ovat erilaiset, kun kuvasin vapaalla kädellä "sinne päin".

Kumman näistä kameroista valitsisin, jos toinen pitäisi heittää jokeen?
-Nikonin. Se on helpompi kuvattava. Siinä ei järki paljoa väsy; sen kun antaa laulaa vaan.
Tai sitten suhtauduin siihen välinpitämättömämmin ja saatuani tutun canonin käsiini olin vaan jotenkin tarkempana ettei vaan tule sutta ja sekundaa. Bokehit ovat makuasioita, mutta kyllä tuon nikonin kuva on selkeämpi. Ilman bokeh'iakin.

Ai mikä bokeh???   Googlatkaa; minä selitin jo muutenkin liikaa   :)




.
..

Sadepäivää

Nyt on perjantai, elokuun neljäs. Kello on 9 AM, GMT+3
Sääennusteet lupasivat, tai varoittivat tästä päivästä tulevan sadepäivä.
Niin tuleekin, tai sellaisena päivä on valjennut.

Otin eilen talteen pari ennustetta tätä päivää ajatellen. Miten ne muuttuvat vuorokauden kuluessa.
Niistä  kuvankaappaukset alla, alken eilispäivältä ja illalta, tähän aamuun. Lisään illemmalla vastaavat tältä päivältä, ja illalla havaintokäppyrän kotoiselta ilmatieteen laitokselta.
Nämä ennustekuvat ovat Norjan vastaavalta, jota pidetään ja jota itsekin pidän luotettavimpana sään ennustajana Skandinaviassa, ja laajemminkin.

Vastavia kuvia on melko turhauttavaa ottaa forecalta tai ilmattieteen laitoksen sivuilta, koska ne elävät aivan holtittomasti. Vielä turhempi on avata iltapäivälehtien tai maakuntaradioiden sadeuutislööppejä. Niiden toimittajat eivät osaa lukea ennusteista muuta kuin sensaationmahdollisuudet. Eli lähestyvien m yrskyjen tai ukkosten odotukset, jotka useimmiten menevät päin seiniä.

Ensimmäinen ennustekuva, otettu eilen: torstaina klo 12

Toinen ennustekuva: klo 22

... ja kolmas tätä kirjoittaessani, tänään klo 9

Ennusteet numeroina

Ensimmäinen , otettu eilen: torstaina klo 12

Toinen, eilen  klo 22

... ja kolmas tänä aamuna klo 9

29.7.2017 klo 18 laittamani sademittari on menneen aamun aikana klo 8 mennessä saanut ensikasteensa. 1 mm sadetta. Klo 04 aamulla, ollessani hetken hereillä, ei vielä satanut.

Jään odottamaan jatkoa

Nyt, klo 18:15, sateen päätyttyä, ennustetusti:
Sade alkoi ennustetusti, ollen runsaimmillaan klo 15-16 välillä.
Kokonaissademääräksi tuli 19mm.

klo 15

... ja sateen loputtua, klo 18

Ilmaieteen laitoksen havaintoasemalla, Porin rautatieasemalla päivän mitattu sademäärä on 17,4 mm
Sen perusteella tämä kahden euron sademittari omaa riittävän tarkkuuden, tavallisen säänseuraaja-henkilön tarpeisiin.

Verannan vilvoittelupaljun pinta on rikkomaton.
Hyvää illanjatkoa, laitan saunan lämpiämään!





.
..

Nopeustestausta

Nykyään harvemmin tulee testattua nettinopeuksia, mutta nyt testasin
(2.8.2017  klo 22:15)

Ensin normaali:

ADSL-lankanetti "seinästä" reitittimen kautta Wlanina/ Wifinä koneeseen.

Ja sitten poikkeustilanteissa käyttämäni:

Puhelimen 4G netti jaettuna hotspottina suoraan koneen Wifiliittymään

Käytän 4G hotspottia mm silloin kun lataan viseoita Youtubeen. Upload-nopeus ei siinäkään
päätä huimaa, mutta on huomattavasti suurempi kuin lankanetissä, joka on nykypäivänä jo melko säälittävä.
Normaali surffailussa, jossa download-nopeus ratkaisee. juuri ja juuri ajoittain 10 megabitin nopeus riittää. Tabletissa, jota käytän Netflixin katselun, toimii 4G nopeudella.
10 megan lanka riittää siihenkin juuri ja juuri.