Edellisessä tekstissäni vertailin croppikennoisen ISO-sietoa, ja pohdein täyskennoisen kameran "autuutta". Oli ehkä vähän jyrkästi arvosteltu, etteikö iso kenno toisi etua monissa tilanteissa. Varsinkin heikossa valaistuksessa, siis hämärässä. Ja dynamiikka on kuulemma parempi. Ymmärrän kyllä mikä tai mitä on kuvan dynamiikka, mutta en ilmeisesti en ole sen puutteeseen tai tarpeeseen kompastunut. Ehkä olen tiedostamattani korjannut- asian jollakin tavalla jos ongelmaa on tullut.
- tai päästänyt käsistäni paskaa.
Dynamiikkaa voidaan käyttää tehosteena ja itseisarvonakin, mutta kuten edella totesin, en tarvitse sitä normaalia enempää kuvan luomisessani -koska inhoan useimmiten liiallisuuksiin menevää korostusta kuvissa.
Ylläolevassa kuvassa on mielestäni
dynamiikkaa. Vesileima kertoo ajan jolloin kuva on otettu. Siis minä "otin" sen kameralla tänään klo 11, ennen puoltapäivää; A.M. –niin kuin jenkit asian ilmaisevat.
Siis päivänvalossa, terassillamme. Käytin kuvaukseen järjestelmäkameraa, Canonin 60D:tä johon olin ruuvannut, adaptoinut niin kuin hienosti sanotaan, M42 kierrekiinnitteisen objektiivin: 80-200 millisen Soligorin, jostain 70-luvun puolivälin hujakoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti